sunnuntai, 1. lokakuu 2017

Etusivu

 

 

 

Sunnuntai 1.10.17

 

Eihän se nyt taaskaan mennyt suunnitelman mukaan, mutta vihdoin ja viimein osan 7 uudelleen versiointi on valmis. Lukemaan pääsee vaikkapa tästä tai rullaamalla jonkin matkaa alaspäin.

Hyviä lukuhetkiä!

 

 

- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 3.9.17

 

Hellurei!

Kesä meni ohi ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa. Tai ainakin siltä se tuntuu täällä päin.

Pientä tilannepäivitystä tähän väliin. Olen saanut kirjoittettua 7. osasta noin puolet ja haikailen, että saisin sen ensi viikolla valmiiksi. Sormet ja varpaat ristiin!

 

- Turveltaja

 


 

Perjantai 23.6.17

 

Juhannus%2017.jpg

           Hauskaa juhannusta!

 

- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 4.6.17

 

Hupsis, joko edellisestä päivityksestä ehti vierähtää reilu kuukausi! Ilmeisesti.

Nyt kuitenkin pientä tilannepäivitystä.
Kiirettä on pitänyt, joten en ole ehtinyt avamaan peliä kuin oikeastaan sunnuntaisin. Sain kuitenkin vihdoin eilen illalla otettua viimeiset kuvat seuraavaan osaan ja nyt lähdenkin valkkaamaan parhaimmat otokset käsiteltäväksi. Kuvien valikoiminen voikin olla hieman työläämpää sillä kansioon kertyi kaikkiaan n. 700 kuvaa. Kyllä! Luit oikein, 700 kuvaa yhteen halavatun osaan. Omasta mielestäni kuulostaa ainakin hirveältä määrältä...

Helpostihan noita tosin kertyy, sillä saatan ottaa yhdestä kuvasta kevyesti 20 otosta hieman eri kulmista ja etäisyyksiltä yms jotta varmasti olisi "täydellinen". Onko kellään muulla perfektionistin vikaa? =D

Hauskaa sunnuntain jatkoa!

 

 

- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 30.4.17

 

Vihdoinkin vatsataudista selvinneenä sain kirjoitettua osan 6 uusinnan valmiiksi. Lukemaan pääsee vaikkapa tästä tai rullaamalla jonkun matkaa alaspäin

 

Tämän myötä toivotan kaikille hauskaa vappua!

 

 

- Turveltaja

 


 

Maanantai 17.4.2017

 

Heipä hei kaiken karvaiset kaverit!

Onko kaikilla ollut (suklaa)munarikas pääsiäinen? =D Minä ainakin olen mättänyt herkkuja kaksin käsin!

Pyhien ajaksi tulikin suunniteltua enemmän menoja, ja siitä syystä en saanutkaan osan 6 uusintaa valmiiksi. Kuvat sain otettua, mutta niiden muokkaus on vielä pahasti kesken. Yritän saada kuvat Vuodatukseen ja tekstin valmiiksi kuluvan viikon aikana.

 

 

Ihanaa alkanutta viikkoa!

- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 9.4.2017

 

Hyvää vesisateista päivää! Täällä ainekin tulee vettä saavista kaatamalla.

Sain valmiiksi osan 5 uusinnan. Lukemaan pääsee tästä tai sivupalkin kautta.

Arveleisin saavani seuraavan uusinnan aikaiseksi pääsiäisenä. Osan kuvista olen jo ottanut, mutta koulu pitäisi lavastaa ennen kuin pääsee ottamaan sielä kuvat.

 

Joko olette syöneet paljon pääsiäis herkkuja? Isuttaneet rairuohoja? Tai käyneet tänään virpomassa, tai onko teillä käynyt virpojia?

 

 

Hauskaa sunnuntaita!
- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 26.3.2017

 

Heipä hei. Osan 4 uusinta on julkaistu. Lukemaan pääsee vaikkapa  tästä

Seuraavan osan uusinnan saan luultavasti valmiiksi seuraavan parin viikon sisään.

 

 

-Turveltaja

 


 

Sunnuntai 19.3.2017

 

Hellurei kaikille! Inspiraation iskettyä päädyin tänää lisäämään muutamaan osan 19 kohtaukseen tekstiä melko roimasti. (myös kirjoitusvirheitä yritin korjailla) Mikäli joku vielä eksyy tätäkin lukemaan niin jättäkäähän kommenttia =)

Kommenteista puheen ollen siirsin myös vanhat etusivulla julkaistut kommentti vastaukset niille kuuluville paikoilleen kommentti osioon.

Jos nyt ei katastrofeja tapahdu niin ajatuksena olisi elvyttää tämä blogi taas henkiin. Perhe on tallessa ja jatkoa suunnitteilla, ensin kuitenkin luultavasti tulee vanhojen osien uusinnoista nro. 4 ulos. Sitä varten on olemassa jo tarvittavat muutama kuva, enää puuttuu teksti. Uskoisin saavani sen ensi viikonlopun aikaan valmiiksi.

MIllä mallilla muuten nykyään on ylipäätään Sims tarinoiden kirjoittaminen? Löytyykö tarinan kertojia paljonkin? Olen itse ollut hieman ulkona koko touhusta viimeisen reilun puolivuotta.

Ihanaa kevättä kaikille! Toivottavasti nähdään taas pian.

 

-Turveltaja

 

 

 

Vanhemmat päivitykset

sunnuntai, 1. lokakuu 2017

Osat 1-13

 

 

Kiitos Vuodatuksen uusuitumisen muutama vuosi takaperin. Minulta katosi kuvat osaan 16 saakka. Koneella oli, onneksi, tallessa edes kuvat osasta 14 eteenpäin ja ne ovat paikoillaan kirjoituksissa.

Kuvaan ja kirjoitan parhaillaan vanhoja osia uusiksi ihan kuvien kanssa. Tarina ei siis etene osasta 19 ennen kuin saan vanhat osat kuosiin. (Löytyy taustatietoa nykyisistä hahmoista ja juonikuvioista yms)

Uudelleen kirjoituksen johdosta juoni on tarinamaisempi ihan alkuosista alkaen. Alunperin alku oli ihan perus lc meininkiä. Jotain on lisätty, jotain poistettu, mutta lopputulos on kuitenkin sama.

Ensimmäisissä osissa on vain muutama hassu kuva, ovat kyllä muutenkin hyvin lyhyitä. Osissa 5 ja 6 on jo kohtalaisesti kuvia ja osasta 7 etiäpäin päästään "normaali" pituuksiin.

Hyviä lukuhetkiä!

 

 

 

Osa 1: Blondi saapui kaupunkiin
Uusittu versio (31.10.15)

Osa 2:Yllätyksiä ja järkytyksiä
Uusittu versio
(1.11.15)

 

Osa 3: Vaikeita valintoja
Uusittu versio (14.11.15)

Osa 4: Haamuja menneisyydestä
Uusittu versio (26.3.17)

Osa 5: Riitaa ja rakkautta
Uusittu versio (9.4.17)

Osa 6: Rakkauden satuttama
Uusittu versio (30.4.17)

Osa 7: Rakkauden hinta on nimensä veroinen
Uusittu versio (1.10.17)

 

Osa 8: Uudet tuulet

Osa 9: Mahdoton on tapahtunut

Osa 10: Ikuisesti sinun

Osa 11: Teoillasi on seuraukset

Osa 12: Yhteinen sävel

Osa 13: He seuraavat sinua

sunnuntai, 1. lokakuu 2017

Osa 7: Rakkauden hinta on nimensä veroinen

 

 

 

Lievänä varoituksena: Muutama kirosana saattaa tekstissä vilahtaa.

Kuvia n. 112 kpl

 

 

photo 71_zpsajnykihx.jpg

Närkästyneenä Rosalie laski lasin pöydälle ja lähti laahustamaan kohti ovea. Hän kävi mielessään läpi palopuhetta, jonka pitäisi oven takana, luultavasti, olevalle kaupustelijalle.

Rosalie tarttui ovenkahvaan ja veti keuhkot täyteen ilmaa.

- Kuulkaas...

photo 72_zpshy5dvcdt.jpg

- AAAAAA!!! MURTOVARAS!! APUA!!

photo 73_zpsirbwh40c.jpg

Olohuoneessa ollut Erno juoksi salamana paikalle kuultuaan Rosalien kirkuvan. Nähtyään ovella olevan henkilön mies alkoi nauraa.

- Hei Sanna! Anteeksi äskeisestä, Erno sanoi pyyhkien samalla huvittuneena silmäkulmiaan. Rosalie ei nähnyt mikä tilanteessa oli niin hauskaa. Murtovaras, tai ainakin siksi pukeutunut nainen, seisoi heidän ovellaan ja isästä se näytti olevan suorastaan hulvatonta.

- Rosalie tämä on työtoverini Sanna Kervinen.

- Ou...hei vaan, Rosalie tervehti hieman hämillään.

- Hauska tavata, Sanna sanoi hymyillen ja vilkutti typerästi.

photo 74_zpsuoz2sstp.jpg

- Tule sisään niin keitän meille kahvit. Eilistä nimipäiväkakkuakin on vielä jäljellä.

- Kiitoksia.

- Okei, mut löytää TV:n äärestä, Rosalie tokaisi edelleen hieman ymmällään ja perääntyi saman tien olohuoneeseen.

photo 75_zpsytm5tbvf.jpg

- Rosalie vastaisitko puhelimeen?

photo 76_zps8atou5kw.jpg

- Rosalie?! Etkö kuule puhelinta?

- En. Olen liian järkyttynyt murtovarkaasta, Rosalie sanoi ylidramaattisesti käsi otsallaan.

- Huoh, Erno pudisti päätään ja nosti puhelimen luurin korvalleen.

- Rosalie se on sinulle. Joku poika soittaa.

- Kuka?

- En minä tiedä. Voisitko nyt vain vastata, etkä alkaa väittelemään. Minulla on vieras keittiössä.

photo 77_zpsglefekpr.jpg

Vastentahtoisesti Rosalie nousi sohvalta ja käveli eteiseen. Ärtyneenä hän otti isänsä ojentaman puhelimen viittoen samalla tätä häipymään paikalta.

- Rosalie puhelimessa.

- Moi, Cedric tässä. Sitä mä vaan, että mitä meille tuli läksyks matikasta?

- Oota mä katon, tyttö vastasi etsiessään reppua katsellaan.

- Kaikki tehtävät sivulta 35-37.

- Kiitos, mä olin näköjään unohtanut merkata noi ylös ja...

- Oliko sulla muuta?

- Ööö...

photo 78_zpsqx7lwcul.jpg

- Ai ei? No hyvästi sitten! Rosalie huusi ja paiskasi puhelimenluurin kiinni.

- Ei se musta piittaa pätkääkään, soittelee vaan jostain perkeleen läksyistä, Rosalie kirosi. Samassa hän huomasi isänsä ja Sannan tuijottava häntä hölmistyneenä keittiönpöydän ääressä.

- Mä vihaan tätä taloa! Tää on nii vitun pieni, ettei täällä saa hetken rauhaa! Rosalie huusi ja juoksi ovet paukkuen huoneeseensa.

 

 

 

XXXXX

 

photo 79_zpshqzh2qh4.jpg

Illalla Rosalie jutteli tapansa mukaan Marissan kanssa Simbookissa, kun hän huomasi Cedricin kirjautuvan sisään. Tyttö mietti pitäisikö hänen pyytää tältä anteeksi päiväistä ärähtämistään. Hetken pohdittuaan Rosalie avasi keskustelun ja alkoi kirjoittaa.

- Sori, kun ärähdin aiemmin. Oli hieman dramaattinen aamu. Murtovarkaita ja muuta...

- Mitä? Murtovarkaita?!

- No jotain sinne päin. Selitän joskus toiste. Halusin vain pyytää anteeksi kiukkuiluani.

- Anteeksipyyntö hyväksytty, Cedric kuittasi ja hetken ajan oli hiljaista, kun molemmat miettivät kuinka jatkaa keskustelua. Rosalie alkoi jo kirjoittaa koulussa eilen kuulemastaan juorusta, mutta pyyhki sen pois tajutessaan kuinka väkinäiseltä se olisi kuulostanut. Lisäksi Cedric oli varmasti jo kuullut sen.

photo 710_zpsvqgmabqj.jpg

- Mun pitäis varmaan mennä nukkumaan, Rosalie kirjoitti lopulta. Hän nousi lattialta ja nosti läppärin vakiopaikalleen lipaston päälle odottaen samalla vastausta.

- Aa, ok...Tai oikeestaan mä olisin halunnut jutella sun kanssa yhestä asiasta...

- Mistä?

- No ei nyt. Voitaisiinko nähdä huomenna?

- Eiköhän se onnistu. Missä ja monelta? Rosalie mieti kuumeisesti mistä poika haluaisi jutella. He eivät yleensä nähneet toisiaan viikonloppuisin. Ainakaan kahden kesken.

- Käykö vaikka puistossa yhden maissa? Se joen varrella oleva.

- Käy. Nyt mä meen nukkumaan. Öitä!

 

 

 

XXXXX

 

photo 711_zpsdk0xqkab.jpg

Aamuyöstä kuuden aikaan talo oli hiljainen. Hiljainen, lukuun ottamatta Ryanin hiipimisestä lähtevää pientä suhinaa. Poika hiipi ulos huoneestaan vanhempiensa sängyn viereen. Viimeisellä askeleella vanha lattialauta narahti ja Ryan pysähtyi niille sijoilleen. Hiljaa, hengittämättä hän kuunteli hetken, ettei narahdus ollut herättänyt nukkujia. 

Todettuaan vanhempiensa yhä nukkuvan kuin tukit, Ryan otti pari nopeaa askelta kohti sänkyä...

photo 712_zpsgxvikqp3.jpg

...hypäten sen jalkopäätyyn pomppimaan. Patja oli oivallinen trampoliini ja poika hyppikin siinä antaumuksella huutaen samalla:

- Äiti! Mulla on karmee nälkä!

- Mitä? Mitä täällä tapahtuu?! Maanjäristys?!

- Mä haluan aamupalaa! Oot kieltäny pöydille kiipeemisen, niin en yletä ottamaan muroja yläkaapista.

- *Haukotus* Hyvä on, hyvä on. Minä nousen ylös, Donna mutisi hieroen kasvojaan väsyneenä.

photo 713_zps1bt7f8z6.jpg

Haukotellen Donna raahautui keittiöön ja otti murot yläkaapista. Hän näytti Ryanille muropakettia ja asetti sen sitten alimmaiseen kaappiin.

- Murot ovat jatkossa täällä, mutta niitä ei käydä sitten syömässä keskellä yötä.

- Okei äiti. Saanko nyt jotain syötävää?

- Odota hetki niin paistan kaikille munakkaat. Tiskaisitko sillä välin nuo eiliseltä jääneet astiat?

- Selvä, Ryan hihkaisi ja alkoi kerätä astioita rallatellen.

Donna etsi jääkaapista tarveaineet munakkaisiin. Mukaan lukien eilisestä salaatista ylijääneet paprikat ja sipulit, jotka hän viskasi saman tien pannulle. Donna tiesi, ettei Ryan liiemmin piitannut vihanneksista, mutta tämä söisi ne mukisematta kerta oli niin nälkäinen.

photo 714_zpsnrnsowlp.jpg

- Huomenta! Pirteä Rosalie huikkasi tultuaan keittiöön herkullisen tuoksun ajamana.

- Huomenta päivänsäde, Donna vastasi ja käänsi sitten yhden munakkaan.

- Mitä on aamupalaksi? Tuoksuu hyvältä.

- Munakasta eilisistä jämistä. Laittaisitko lautaset pöytään? Ryan näyttää livistäneen jonnekin, Donna ihmetteli huomattuaan nälkäisen poikansa kadonneen.

- Näyttää repivän isää ylös, Rosalie totesi huvittuneena vilkaistuaan olkansa yli.

 

 

 

XXXXX

 

photo 715_zpsefh8285i.jpg

Rosalie veti keuhkoihinsa raikasta syysilmaa saapuessaan puistoon. Aurinko paistoi, mutta ei enää lämmittänyt samalla tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Tyttö huokaisi hieman haikeana. Kesä oli ohi ja pian olisi taas kylmä ja pimeä talvi.

photo 716_zpsyvoso0as.jpg

Kello oli vähän vaille yksi. Rosalie kiersi puiston katseellaan, mutta ei nähnyt ketään. Hän istuutui nuotiopaikan ääreen asetetulle tukille odottamaan. Kello tuli yksi. Pian viisi yli ja pian kymmenen yli, eikä Cedriciä näkynyt.

- Mitä jos koko tapaaminen olikin pelkkä vitsi? Joku typerä pila jolle kaikki nauraa huomenna, Rosalie mietti puoliääneen.

Tyttö jäi tuijottamaan hajamielisesti kivikehään valmiiksi asetettuja halkoja ja kirosi mielessään, ettei hänellä ollut tulitikkuja mukana. Pieni nuotio olisi lämmittänyt mukavasti koleana syyspäivänä.

photo 717_zps9hz5pqqz.jpg

Yhtäkkiä Rosalie kuuli rasahduksen kauempaa ja nosti katseensa äänen suuntaan. Tyttö näki Cedricin kävelevän ripeästi häntä kohti. Kauempaa katsottuna pojan kasvot näyttivät punoittavan hieman.

photo 718_zps2mzjerln.jpg

- Moi, sori kun oon myöhässä. Isä järjesti pienimuotoisen kohtauksen kun olin lähdössä, Cedric tervehti hengästyneenä. Tämä oli ilmeisesti juossut koko matkan.

- Eipä tuo mitään, Rosalie vastasi hiukan liiankin pirteästi. Hän yritti työntää äskeiset ajatukset huonosta pilasta syrjään.

- Istutaanko joenvarteen? Cedric kysyi tasattuaan hetken hengitystään.

- Mikäs siinä, Rosalie kohautti harteitaan muka huolettomana. Kylmässä ruohikossa istuminen ei kuulostanut järin mukavalta ajatukselta. Cedric oli kuitenkin jo ehtinyt istuutua, joten Rosalien ei auttanut kuin mennä perässä.

photo 719_zpsfwktund1.jpg

Hän istui pienen matkan päähän pojasta ja huokaisi kevyesti. Tunnelma oli jännittynyt.

- Tuota...miten viikonloppu on mennyt? Cedric kysyi lopulta rikkoakseen hiljaisuuden.

- Ihan hyvin, Rosalie vastasi hieman vaivaantuneena. Hän olisi halunnut sanoa jotain järkevämpää, josta olisi voinut luontevasti jatkaa keskustelua, mutta aivot tuntuivat puuroutuneen täysin.

Jälleen hiljaisuus. Kumpikaan ei katsonut toiseen, eikä kumpikaan sanonut sanaakaan. Orava juoksi läheisen puunrunkoa ylös ja alas. Nuoret katsoivat varastoja keräävää jyrsijää kuin se olisi ollut maailman paras elokuva. Lopulta pörröinen orava katosi näkyvistä.

Vaivaantunut hiljaisuus alkoi muuttua ahdistavaksi. Rosalie mietti kuumeisesti mitä järkevää hän voisi sanoa, mutta mitään ei tullut mieleen. Yllättäen Cedric nousi ylös ja viittoi Rosalietakin nousemaan jaloilleen.

photo 720_zpspqcasq9e.jpg

- Okei, ennen kuin tämä menee TODELLA vaivaannuttavaksi, niin sanon vain mitä halusin kertoa.

- Okei, Rosalie vastasi hämmentyneenä.

Moneen kertaan Cedric avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta perääntyi jokaisella yrityksellä. Pojan kasvot alkoivat taas punoittaa ja Rosalie yritti kaikin keinoin olla nauramatta Cedricin ilmeille. Tätä selvästi jännitti jokin.

- Halusit kertoa jotain...? Rosalie yritti auttaa rikkomalla hiljaisuuden.

- Joo...tai siis...eeh. Mä. Mä tykkään susta! Olisin halunnut kertoa jo aiemmin, mutta sitten tuli kaikkee muuta ja ääh...

Rosalie ei ollut uskoa korviaan. Cedric oli juuri tunnustanut tykkäävänsä hänestä. Tunnustus jota Rosalie oli odottanut monta kuukautta, oli vihdoin tullut. Eikä hän osannut sanoa mitään. Hän vain seisoi pojan edessä hölmistyneen näköisenä, eikä saanut sanaa suustaan.

- Sano jotain, Cedric anoi kauhuissaan. Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt pitää suunsa kiinni. Jännitys oli käydä jo liiaksi kun Cedric odotti Rosalien sanovan jotain, ihan mitä tahansa. Cedric ei ollut syönyt kynsiään enää vuosiin, mutta nyt olisi ollut hyvä hetki ratketa vanhoihin tapoihin, sillä Rosalie seisoi edelleen mykkänä, suu auki, täysin hievahtamatta.

photo 721_zpsvfniin9s.jpg

- Todellako? Sä pidät musta? Todella? Rosalie toisteli itseään epäuskoisena, äänenkorkeuden noustessa jokaisella sanalla.

photo 722_zpsl2dcjlnc.jpg

- Todella, Cedric huokaisi helpottuneena ja otti kiinni Rosalien käsistä.

- Sä tykkäät musta? Rosalie toisti vielä varmistaakseen asian uudelleen.

- Kyllä, Cedric vastasi jo hieman naurahtaen. Rosalien ilmeestä päätellen tunne oli molemminpuolinen.

photo 723_zpstwxocwla.jpg

- Mäkin tykkään susta! Rosalie hihkaisi viimein ja rutisti Cedricin karhunhalaukseen.

Löysättyään otetta pojasta Rosalie ei ehtinyt liikahtaa kun tämä jo painoi suudelman hänen huulilleen. Maailma tuntui pyörivän Rosalien ympärillä ja kaikki muu katosi. Tuntui kuin hän olisi lähtenyt lentoon. Tuntui kuin maa olisi kadonnut jalkojen alta.

- Herää! Kuului käsky jostain kaukaisuudesta.

photo 724_zpsevnxtyyk.jpg

- Mi-mitä tapahtui, Rosalie kysyi hämmentyneenä. Samalla hetkellä hän tajusi olevansa Cedricin sylissä. Poika näytti huolestuneelta.

- Sulta tais lähteä taju hetkeksi. Miltä tuntuu? Cedric kysyi mittailen katseellaan Rosalien kasvoja oliko tämä varmasti kunnossa.

- Hyvältä! Oikeestaan eriomaiselta, tyttö vastasi iloisena

- Siinä tapauksessa....Haluatko uimaan?

- Mit...?! Vasta silloin Rosalie tajusi, että Cedric oli ottanut pari askelta lähemmäs joenrantaa, kannatellen häntä sopivasti veden yläpuolella.

- Ei ei eijeijei, älä pudota minua! Rosalie kirkui. Hän vihasi kylmää vettä.

- Rauhoitu, en aio pudottaa sinua. Vesi on aivan liian kylmää, Cedric nauroi ja veti Rosalien pois veden yltä.

- Huoh, huono vitsi, Rosalie nauroi kun oli saanut jalkansa tukevasti maanpinnalle.

photo 701_zpstz6mliem.jpg

- Olenko mä nyt sun tyttöystävä? Rosalie kysyi hieman ujosti heidän lähtiessä kävelemään pois puistosta.

- Titteli on sun, jos vain haluat sen, Cedric virnisti ja katsoi nauravaa Rosalieta joka nyökytti päätään innoissaan.

 

 

 

XXXXX

 

photo 725_zpsid74q1t4.jpg

Koko matkan kotiin Rosalie leijaili pää vaaleanpunaisissa pilvissä. Onneksi kadut olivat hiljaisia, joten liikennettä ei pahemmin tarvinnut varoa. 

Vuoristen pihalta oli hyvät näkymät, joten Ryan näki siskonsa jo kaukaa. Poika ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota vaan jatkoi haravoimista.

- Pyh. Ei se auta kuitenkaan, poika mutisi ja siirtyi seuraavaan kohtaan.

photo 726_zpssrvsi8pm.jpg

- Hei nuppunen! Rosalie hihkaisi ja juoksi viimeiset metrit veljensä luo.

- Nuppunen?! Ei mölyapina, laiskiainen tai haisunäätä? Mikä sinua vaivaa?

- Ei mikään. Ei kerrassaan mikään, Rosalie hymyili ja tanssitti veljeään vielä muutaman askeleen ennen kuin hyppelehti iloisesti sisälle.

photo 727_zpsofxnvwkv.jpg

- Mitä hittoa? Tän täytyy olla alienien tekosia...

 

 

 

XXXXX

 

photo 728_zpsxh23atvj.jpg

Donna hyräili vanhaa kehtolaulua siivotessaan aamiaisen jälkiä keittiössä. Hän ei huomannut Ernon tulleen paikalle ja jääneen katselemaan häntä vähän matkan päähän.

- Tarvitsetko apua? Mies kysyi hetken kuluttua ja säikäytti Donnan joka kääntyi salaman ympäri.

- Älä säikyttele! Saan vielä sydänkohtauksen, Donna sanoi ärtyneenä ja kääntyi takaisin pöydän puoleen.

photo 729_zpsg5rpo4nx.jpg

- Kysyin vain tarvitseko apua, Erno puolustautui ja lähti kävelemään kohti vaimoaan.

- Ei kiitos, olen pian valmis.

- Tiesitkö muuten, että näytät upealta?

- Erno Vuorinen! Älä puhu potaskaa! Donna huudahti ja kääntyi nauraen miehensä puoleen.

photo 730_zps0lgqu6kt.jpg

- Minä en koskaan puhu potaskaa, tiedät sen varsin hyvin, Erno sanoi kasvot peruslukemilla ja nosti Donnan istumaan tiskille.

- Minun täytyy pestä tämä pöytä uudelleen, Donna sanoi irrottamatta katsettaan miehensä vihreistä silmistä.

- Minä teen sen ilomielin, Erno lupasi ja suuteli vaimoaan.

 

 

 

XXXXX

 

photo 731_zpsn8yvy8tj.jpg

Rosalie pyörähteli peilin edessä arvioiden asuaan. Hänen mielestään asussa ei varsinaisesti ollut vikaa, mutta jotain siitä tuntui puuttuvan.

Hän oli saanut äidiltään luvan lähteä Cedricin kanssa ulos, mutta myös tiukan käskyn tulla ajoissa kotiin. Donna ei pitänyt siitä, että joku kolisteli kotiin keskellä yötä muiden nukkuessa.

photo 732_zpsiwug1qts.jpg

Huoneen oveen koputettiin kevyesti ja samalla hetkellä Donna asteli sisään tyttärensä huoneeseen.

- Auto näytti tulevan pihaan. Kuka sitä ajaa? Donna kyseli epäluuloisena.

- Cedricin isoveli, Rosalie vastasi lyhyesti.

- Aaa...

- Tiedäthän, että ulkona on pakkasta? Donna kysyi viitaten Rosalien lyhyeen mekkoon.

- Tiedän. Me mennään autolla. Otan kyllä pitkän takin. Ja ehkä myös toiset kengät.... Rosalie pohti todettuaan korkokenkien olevan hyvin epäkäytännölliset jos myöhemmin alkaisi sataa lunta.

- Okei, miltä mä näytän? Tyttö kysyi lopetettuaan vihdoin peilin edessä pyörimisen.

- Kauniilta, mutta tuo mekko voisi kaivata vielä kaulakorua. Eikös sinulla ollut se yksi missä on kukkia? Donna pohti ja marssi suoraan Rosalien korulippaalle.

photo 733_zpsg73xgagf.jpg

- Täydellistä, Donna totesi laitettuaan korun lukon kiinni.

- Totta! kiitti, äiti, Rosalie sanoi tyytyväisenä. Samassa ovikello soi.

- Milloin muuten meinasit tuoda sen pojan näytille?

- Öh? En oikein tiiä...Rosalie vastasi vaivaantuneena.

- Pian toivottavasti, Donna jatkoi vaativaan sävyyn.

photo 734_zpsnaxh1ob2.jpg

- Juu...mut nyt pitää mennä! Heippa!

- Ajakaa varovasti! ja muista tulla ajoissa kotiin! Donna huusi tyttärensä perään.

- Joo joo, moikka, kuului Rosalien vastaus eteisestä.

- Huoh, ne kasvavat niin nopeasti, Donna huokaisi ja vilkaisi ohimennen peiliin.

photo 735_zpsymoejxzr.jpg

- Apua! Ei kai tuo ole uusi ryppy?!

 

 

 

XXXXX

 

photo 736_zpsj7zmcovw.jpg

- Äiti pitää aivan varmasti hirveen ristikuulustelun.

- Kuten kaikki äidit, olettaisin? Cedric mutisi katse kiinnitettynä Vuoristen perheen ulko-oveen.

- Niin kai, mutta saatat joutua todelliseen piinapenkkiin, Rosalie sanoi huolestuneena ja sai Cedricin pysähtymään.

photo 737_zpsunjsf6vo.jpg

Poika tarttui tyttöystäväänsä käsistä ja katsoi tätä silmiin rauhoittavasti.

- Ei hän voi olla sen pahempi kuin oma äitini.

- Paha sanoa, en ole vielä tavannut.

- Se onkin sitten seuraavana vuorossa, mutta mitä jos vaan mennään sisälle ja hoidetaan tämä pois alta, Cedric sanoi ja yritti antaa Rosalielle suukon, mutta tyttö perääntyi.

- Älä. Äiti kyylää verhojen takana ihan varmasti, Rosalie totesi ja viittoi huomaamattomasti ikkunaan päin.

- Okei, mennään nyt vaan nii päästään joskus poiskin, Cedric naurahti

photo 738_zpsdetzj2bl.jpg

- Ei sitten mitään ristikuulustelua, jooko? Ja tule pois sieltä ikkunasta.

- Ei tietenkään! Minä kysyn vain muutamia oleellisia asioita, Donna vastasi miehelleen ja asettui seisomaan tämän viereen.

- Olen tosissani! Älä hiillosta poika parkaa liikaa tai Rosalie ei enää koskaan tuo yhtään ystäväänsä näytille.

- Täytyyhän minun saada tietää millaisessa seurassa tyttäreni viettää aikaansa, Donna tuhahti haastavasti.

- Kyllä kyllä, mutta se ei tarkoita...Nyt he tulevat, Erno osoitti ovea kuultuaan avaimen kääntyvän lukossa.

photo 739_zpsgv1j4v5v.jpg

Hiljaisuuden vallitessa Rosalie ja Cedric riisuivat takit naulakkoon. Cedric nyökkäsi pienesti Rosalielle ja molemmat ottivat muutaman askeleen kohti pelottavia hahmoja keittiössä.

- No...tässä ollaan...tyttö kohautti harteitaan muka huolettomasti.

- Cedric, vanhempani Donna ja Erno, Donna ja Erno, Cedric, Rosalie esitteli lyhyesti ja jäi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.

photo 740_zps21zqmjvv.jpg

- Cedric otti muutaman askeleen eteenpäin ja ojensi kätensä johon Erno tarttui ensimmäisenä.

- Hauska tavata viimein, Cedric, Erno tervehti hymyillen Donna arvioidessa tulijaa päästä varpaisiin.

- Äiti! Rosalie sähähti ja viittoi nopealla kurkunleikkaus liikkeellä tätä lopettamaan arviointinsa. Kuin olisi ollut koiranäyttelyssä, jossa Donna oli tuomarina ja Cedric juoksemassa kehää hihnan päässä.

photo 741_zpsf8lickf4.jpg

Donna pudisti päätään vastaukseksi. Cedricin irrotettua otteensä Ernon kädestä Donna hyökkäsi halaamaan poikaa tervehdykseksi.

- Tervetuloa! Nainen sanoi maireasti hymyillen. Vihdoin hän pääsisi hiillostamaan tyttärensä uutta heilaa.

- Kiitos...ilo on minun puolellani, Cedric vastasi päästyään irti Donnan otteesta.

- No, istuttaisiko kahvipöytään. Leivoin vähän marjapiirakkaa, Donna kysyi ja katsoi Rosalieta.

- Joku sen piirakan kyllä leipoi, mutta et se kyllä sinä ollut, Erno totesi ja nauroi päälle saaden Rosalien hihittämään. Mies sai Donnalta vastaukseksi pahan mulkaisun.

- Mitä jos vain laittaisit sen kahvin tippumaan?

photo 742_zpse4vtyvtl.jpg

Kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki olivat istuutuneet kahvipöytään ja Donna aloittanut kuulustelun ennen kuin kukaan oli ehtinyt maistaa haarukallistakaan marjapiirakkaa.

- Kerrohan jotain perheestäsi näin alkuun, Donna aloitti.

- Äiti, isä ja kolme vuotta vanhempi isoveli.

- Mitä vanhempasi tekevät työkseen?

- Isä on pankkiiri ja äiti on tällä hetkellä kotona.

- Entä veljesi?

- Lähti tänä syksynä yliopistoon.

Rosalien kävi sääliksi Cedriciä joka oli joutunut selkä seinää vasten Donnan tykittäessä kysymyksiä liukuhihnalta. Hän katsoi Cedriciä anteeksi pyytävästi ja tunki haarukallisen marjapiirakkaa suuhunsa. Poika ei näyttänyt olevan moksiskaan Donnan ristikuulustelusta vaan vastasi ystävällisesti hymyillen jokaiseen tälle esitettyyn kysymykseen.

photo 743_zpsy3xhsaff.jpg

- Entä miten koulussa menee?

- Ihan hyvin. En kyllä ole luokan fiksuin, mutta pysyn hyvin mukana. Rosalie sen sijaan on todellinen nero, Cedric sanoi ja vilkaisi lempeästi Rosalieen joka oli lehahtanut punaiseksi yllättävästä kehusta.

- Totta, tyttäreni on todella hyvä koulussa, Donna sanoi ylpeänä.

- Mikä sinusta tulee isona?

- Mitä pidät marjapiirakasta Cedric? Rosalie puuttui yllättäen keskusteluun.

- Ööm...Cedric vilkaisi edessään olevaa marjapiirakanpalaa josta ei ollut ehtinyt ottaa vielä murentakaan. Hän lohkaisi haarukalla palan piirakasta ja laittoi sen suuhunsa.

- Mmm. Oikein hyvää!

- Niin mikä sinusta tulee isona? Donna kysyi uudestaan hieman närkästyneenä keskeytyksestä.

- Ei sun tarvitse vastata, Rosalie kuiskasi. Hän tiesi ettei hänen äitinsä pitäisi vastauksesta.

- Se on ok, poika nyökkäsi Rosalielle ja kääntyi takaisin Donnan puoleen.

- Minusta tulee ammatti jääkiekkoilija.

- Ou...Eikö se ole aika vaikeaa? Sinun pitäisi olle todella hyvä...että olisi edes jotain mahdollisuuksia...Donna sanoi väheksyvästi.

- Cedric on todella hyvä! Rosalie huudahti haastavasti. Kahvipöytään laskeutui kiusallinen hiljaisuus jonka rikkoi vain aterimien hiljainen kilinä.

photo 744_zpswdddbxpq.jpg

- Harrastatteko te seksiä?

- ÄITI!!!

photo 745_zpskokh4jpe.jpg

- Et sinä voi kysyä tuollaista! Varsinkaan ruokapöydässä!

- Minä vain ajattelin, että jos niin ehkäisystä voidaan huolehtia.

- En tarvitse saarnaa kukista ja mehiläisistä!

- Mut...

- Eiköhän tämä kuulustelu ollut tässä! Tule, Cedric.

- Höm...kiitoksia kahvista, Cedric sanoi, edelleen hymyillen ja lähti seuraamaan Rosalieta.

photo 746_zpshxfnqakc.jpg

- Sanoinko jotain väärää?

- ...

photo 747_zpshuw0fqre.jpg

Rosalie huokaisi helpotuksesta saatuaan huoneensa oven suljettua. Vihdoin rauhassa. Cedric asettui rennosti makaamaan Rosalien sängylle ja tyttö kiipesi nolona istumaan tämän viereen.

- Anteeksi, arvasin äidin pitävän ristikuulustelun, mutta tämä meni jo pahasti yli laidan.

- Näh, mitä tuosta. Hän on vaan huolissaan.

- Ehkä joo, mutta ei silti tavitse työntää nokkaansa joka asiaan, Rosalie tuhahti.

- Tavallaan ymmärrän miksi.

- Kuinka niin?

- Muutama vuosi takaperin veljeni silloinen tyttöystävä tuli raskaaksi.

photo 748_zpsqhsg3ggx.jpg

- Ai? Et oo maininnu mitään? Rosalie sanoi yllättyneenä, hän ei ollut kuullut asiasta puolikasta sanaa.

- Ei vaan oo tullut puheeksi. Mutta joo. Veljeni oli silloin 15, tyttö vain 14. Voit varmaan arvata, että kummankaan vanhemmat ei ollu kovin tyytyväisiä...

- No ei varmasti...mitä sitten tapahtui?

- No...Veljeni tietysti vaati aborttia, vedoten siihen, että tyttö oli väittänyt syövänsä pillereitä. En kyllä tänäkään päivänä tiedä mikä oli asian oikea laita. Tyttö olisi ensin halunnut pitää lapsen, mutta hänen vanhemmat sai lopulta suostuteltua hänet tekemään abortin, mutta...

- Mutta...Mutta mitä?

- Oli liian myöhäistä.

- Mitä? Eikö se tyttö sitten ollut huomannut mitään!? Tämä alkaa vahvasti kuulostaa joltain huonolta teini-leffalta.

- Olisikin ollut, mutta valitettavasti tää on täyttä totta. No koska oli liian myöhäistä tehdä aborttia, tyttö synnytti lapsen ja antoi sen adoptoitavaksi. Onneksi, sillä rehellisesti sanottuna tyttö ei ehkä ollut mikään penaalin terävin kynä, eikä veljenikään mikään kummoinen roolimalli olisi ollut. Tämä ei nimittäin suinkaan ollut ainoa tapaus, joka aiheutti vanhemmillemme harmaita hiuksia.

- Vau...

photo 749_zpsaqjivhyz.jpg

- Koko sen vuoden kotona oli todella tukalaa. Isä oli jatkuvasti kireä ja äiti taas suuttui ihan pienistäkin asioista. Onneksi se vähän helpotti ajastaan, mutta kiitos isoveljen kaikkien sekoilujen, myös mä jouduin todella tarkan valvonna alle. Hyvä kun treeneihin sai mennä ilman valvojaa.

- Nyt kun veli lähti yliopistoon niin sain edes vähän löysää, mutta silti. Hirveää vahtimista, josta puheen ollen ihme kun äiti ei vielä oo laittanu tarkistusviestiään, Cedric huokaisi ja vilkaisi kaiken varalta puhelintaan.

photo 750_zpsdvy8ldke.jpg

- Ei ihmekkään, että luulin sua ensin homoks, Rosalie naurahti ja nousi istumaan.

- Mitäh?!

- Ei mitään!! Tai siis eh...Luulin aluks, että oot homo koska et vilkaissut tyttöihin päinkään. Mutta sähä olisit saanut varmaan poliisipartion perään saman tien.

- No joo, ehkä siinä jotain perää on, etten paljoa tyttöjä katsellut. Mutta että homo? Auts.

- No joo, mun moka. Anteeksi.

- Saat anteeksi, Cedric naurahti ja veti Rosalien takaisin viereensä.

- Miten muuten Janessa?

- Mitä hänestä?

- Miten oikein päädyit hänen kanssaan yhteen?

- Yfh. Se oli isäni idea "Siinä olisi sinulle oiva, kunniallinen tyttöystävä" Joo todella. Pah! Tapailin häntä sitten sen pari viikkoa isäni mieliksi, mutta onneksi hänkin tajusi nopeasti millainen tapaus Janessa on.

- Mistä hän oikein keksi, että Janessa olisi sulle täydellinen tyttöystävä? Rosalie yritti pidätellä nauruaan.

- En todellakaan tiedä. Veikkaisin töiden kautta ehkä, mutta ei sillä väliä. Hyvä kun pääsin siitä ämmästä äkkiä eroon.

- Hetkonen! Olitteko...te ikinä....tiedäthän...

- EI! Ei todellakaan! Miten voit edes kuvitella, että mä ja Janes...joo ei! Jos vain unohdetaan koko tyyppi, Sopiiko? Cedric pyysi pahoinvoivan näköisenä. Janessa ei tainnut tosiaan olla tämän ihannetyttö.

- Sopii erittäin hyvin, Rosalie sanoi helpottuneena ja painautui takaisin sängylle Cedricin viereen.

 

 

 

XXXXX

 

photo 751_zpsfmrwuzfv.jpg

- Kultaseni, tiedät etten pidä tuosta, Donna huomautti miehelleen huomattuaan Ernon harjoittelevan valheenpaljastuslaitteella.

- Tiedän tiedän, mutta tarvitsen tätä taitoa töissä, Erno puolustautui.

photo 752_zpsw6vh4hkk.jpg

- Valehtele töissä niin paljon kuin huvittaa, mutta kotona se peli ei vetele. Puhdistitko sadevesikourut lehdistä kuten lupasit eilen?

- Ööm...oli kyllä tarkoitus, muttaaa....Ai!

- Ehkä sittenkin pidän tuosta laitteesta, antaa tarvittaessa näemmä hyvät sähköiskut, Donna naurahti Ernon jäätyä kiinni valheesta.

photo 753_zpsmrzpi3ik.jpg

- Minun pitää lähteä nyt töihin. Ja ne kourut on puhtaat kun tulen kotiin!

- Äh, hyvän on hyvä on, Erno huokaisi lannistuneena.

photo 754_zpsczebzqmi.jpg

- Hmm. Missä olinkaan...

 

 

 

XXXXX

 

photo 755_zpsxyx61pm6.jpg

Ulkona oli vielä pilkkopimeää kun herätyskellon ulvonta herätti Rosalien. Ripeästi tyttö nousi istumaan sängynlaidalle ja venytteli hieman, hän ei koskaan ollut kuulunut torkuttajiin. Herääminen olisi aina vain vaikeampaa, mitä pidempään sängyssä lorvailisi.

photo 756_zpsssza8yaw.jpg

Silmät puoliummessa Rosalie hapuili lipaston päällä olevan lampun katkaisijaa. Valo kävi inhottavasti silmiin ja hänellä kesti hetken tottua siihen.

Rosalie veti lipastonlaatikon auki ja heitti ensimmäiset käteen sattuneet vaatteet sängylle odottamaan. Hetken vaateläjää katseltuaan hän kuitenkin totesi villapaidan olevan ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto verrattuna ohueen trikoopaitaan. Oli kuitenkin jo talvi.

Valittuaan vaatteet tyttö nappasi nojatuolilta pyyhkeen mukaansa ja suuntasi kylpyhuoneeseen toivoen, ettei kukaan muu ollut ehtinyt vielä valloittamaan sitä.

photo 757_zpsptfksoie.jpg

Tuntia myöhemmin Rosalie oli saanut itsensä valmiiksi. Joka aamu ennen kuin hän poistui huoneestaan, Rosalie katsoi itseään peilin kautta silmiin ja sanoi peilikuvalleen "Tästä tulee hyvä päivä". Hän oli tehnyt niin viimeisen puolitoista vuotta. Taikauskoa kenties, mutta Rosalie uskoi sillä olevan merkitystä päivän kulkuun.

photo 758_zpsqsq7sex5.jpg

- Huomenta, äiti!

- Huomenta, otatko kahvia?

- En. Pitää mennä ajoissa koululle. Sovin Marissan ja Cedricin kanssa, että pidetään kriisipalaveri ennen tunteja.

- Miksi? Onko jotain sattunut?

- Ei mitään ihmeellistä. Koulujuttuja vaan.

- Okei. Ota edes eilisiä voileipiä mukaan, niin saat jotain syödäksesi. Donna laski kahvikuppinsa pöydälle ja haki jääkaapista pari eilistä voileipää ja laittoi ne valmiiksi rasiaan, jotta Rosalie varmasti ottaisi ne mukaansa.

- Kiitti, Rosalie sanoi ja tunki rasian laukkuunsa.

photo 759_zps7bgnz0bj.jpg

- Huomenta arvon leidit, Erno tervehti leveästi haukotellen laahustaessaan suoraan kahvinkeittimelle.

- Huomenta, Rosalie mutisi vetäessään takkia ylleen.

- Mmm, Donna nyökkäsi kahvikuppinsa takaa.

photo 760_zpsw9n5jijt.jpg

- Mä meen nyt, moikka

- Onhan sinulla tarpeeksi päällä? Siellä on pakkasta! Donna huusi ennen kuin ovi ehti sulkeutua.

- On on, bye bye, Roalie murahti mennessään.

- Oletko miettinyt ehdotustani? Erno kysyi ja hörppäsi kahviaan.

- Mietin sitä ja se ei olisi ollenkaan hullumpi idea. Vähän uusia tuulia. Oletko miettinyt paikkaa vielä sen tarkemmin?

photo 761_zpsao1sgkli.jpg

- En, mutta sehän olikin vasta vain ajatus.

- Mm...Otatko vielä kahvia?

- En.

 

 

 

XXXXX

 

photo 762_zpsgf3qjs3h.jpg

Ulkona tuprutti sakeasti lunta Rosalien juostessa kohti koulua. Päästessään sisäänkäynnin luo hän näki Marissan odottavan jo aulassa.

- Perhanan lumisade, Rosalie mutisi puistellessaan enimpiä lumia vaatteistaan.

photo 763_zpsv1elw8aa.jpg

- Vihdoinkin! Missä sä oikein viivyit?

- Siellä tulee lunta ihan hitosti.

- Tuli huomattua, Cedric mutisi survoessaan kirjojaan kaappiin.

photo 764_zpsmozirglt.jpg

Rosalie astui muutaman askeleen lähemmäs Cedriciä ja antoi tälle nopean suukon tervehdykseksi.

- Aaww, miten söpöä. Mutta ei tässä ole koko päivää aikaa, muhinoikaa myöhemmin.

Marissa sai Rosalielta vastaukseksi huvittuneen mulkaisun.

- Okei, laitan vaan ylimääräiset kirjat kaappiin niin voidaan mennä, Rosalie sanoi, otti takin pois päältään ja tyrkkäsi sen Cedricillle naulakkoon vietäväksi.

photo 765_zpsbj6qx6sm.jpg

- Mitä päivän polttavana aiheena?

- Muutama mehukas juoru ynnä muutama muu juttu. Joko kuulit mitä Sandra teki?

- En! Mitä tapahtui? Rosalie kysyi kiinnostuneena ja läimäisi lokeron luukun kiinni voimalla.

- Ei täällä, meitä kuunnellaan, Marissa sanoi hiljaisella äänellä ja nyökkäsi huomaamattomasti portaisiin päin.

photo 766_zpshq8ylqky.jpg

- Alkakaahan tulla kyyhkyläiset! Meillä on pitkä tehtävälista käytävänä ennen tunteja! Marissa huusi kovaan ääneen ja lähti marssimaan ripeästi heidän vakiopaikkaansa kohden.

 

 

 

XXXXX

 

photo 767_zps4lk0fuh7.jpg

- Se oli ainakin näin iso! Serena elehti käsillään esitelläkseen kaupassa näkemäänsä jättikurkkua muiden pidätellessä nauruaan.

- Serena, sä oot niin vitun tyhmä! Janessa tokaisi ja heilautti hiuksiaan.

- Noniin oppilaat rauhoittukaahan! Opettaja taputti käsiään yhteen palatessaan luokkaan.

photo 768_zpshmm6shqf.jpg

- Avatkaa tietokoneet. Kuten jo sanoin, teemme tänään ryhmätöitä. Tehtävänne on suunnitella ja toteuttaa tekstinkäsittelyohjelmalla julkisen tapahtuman mainos. Kyseessä voi olla mikä tahansa itse keksitty tapahtuma, mutta sen täytyy olla sovelias alle 18-vuotiaille. Työt tarkistetaan ja lopuksi ne viedään näytille toisen kerroksen taululle.
Teillä on aikaa tasan tunti. Voitte aloittaa.

photo 769_zpsjoqiekwo.jpg

- Nythän on mahdollisuus tehdä jotain mikä on kaikkien mielestä kivaa! Kuten poniratsastusta ja vaahtokarkkien paistoa!

- Älä unta nää. Tämä on oiva tilaisuus kostaa. Hähähä, Janessa käkätti omahyväisenä ja alkoi naputella konetta vimmatusti.

photo 770_zpsouqnoukg.jpg

- Onko kellään ideoita?

- Mites joku kirjatapahtuma? Marissa ehdotti.

- Unohda. Kukaan muu ei ole kiinnostunut kirjoista kuin sä. Mä ehdottaisin patjan testausta. Saisi vetää hirsiä keskellä päivää luvan kanssa, Cedric ehdotti leveästi haukotellen

- Oletko vakavissasi? Tapahtuma tuskin saisi olla keskellä koulu päivää, joten voit unohtaa päiväuni haaveesi. Löytyykö oikeita ideoita? Rosalie tokaisi ja kääntyi takaisin Marissan puoleen.

- Hmmp.

photo 771_zpsorerugom.jpg

- Ehdottomasti fustista! Mitä muutakaa se muka vois olla!

- Jeah!

photo 772_zpsribmax7y.jpg

- Hienoa työtä. Kaikki suoriutuivat hyvin, voitte mennä. Samassa kello soi tunnin päättymisen merkiksi ja oppilaita alkoi virrata ulos luokista.

Opettajan kadottua näkyvistä ja aulan yhä täyttyessä ihmisistä, kukaan ei enää kiinnittänyt tauluun huomiota. Janessa avasi selkänsä takana rullalla olleen paperin ja naurahti tyytyväisenä ennen kuin kiinnitti sen kaikkien muiden ilmoitusten päälle.

photo 773_zpshwrcqep5.jpg

- Anteeksi! Saisinko hetken huomiotanne! Minulla on teille pieni ilmoitus! Janessa huusi ja lähes kaikki aulassa olleet ihmiset kerääntyivät taulun lähistölle.

- Olemme juuri päättäneet kenestä kruunataan tämän vuoden huora!

Aulassa alkoi käydä kova supina oppilaiden kysellessä toisiltaan mistä oikein oli kyse. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän mistä Janessa puhui, mutta koska kyseessä oli Janessa, kukaan ei halunnut jättää hänen ilmoituksiaan huomiotta.

- Tänä vuonna tämän tiettelin saa.....Rosalie Vuorinen!

- Otetaan vielä pienet perustelut. Rosalien ankaran uurastuksen ansioista jopa n. puolella koulumme oppilaista on ollut sängyssään hieman lämpimämpää. Annetaanpa hänelle raikuvat aplodit! Hahahahah. Ja tosiaan en edes erotellut sukupuolia! Ahhhahahhaaa!

 nimet%C3%B6n.jpg

Kuultuaan nimensä Rosalie kääntyi ympäri ja näki Janessan nauravan katketakseen. Tarkemmin katsottuna lähes kaikki aulassa olijat nauroivat. Mistä oli kyse? Hän yritti nähdä mitä taululla oikein sanottiin.

Rosalie näki julisteen josta erottui räikeästi sana huora. Tarkemmin katsottuna paperilla oli myös kuva hänen kasvoistaan kiinnitettynä isorintaisen naisen vartaloon, jolla ei ollut vaatteita päällään.

- Ah, siellähän meidän huoramme onkin! Janessa osoitti Rosalieta ja samassa kaikki kääntyivät katsomaan häntä nauraen.

- Ei! Tuo ei ole totta! Rosalie yritti, mutta nauru hänen ympärillään vain yltyi.

photo 775_zpsdij89ofa.jpg

Rosalieta alkoi ahdistaa, tuntui kuin huoneesta olisi loppunut happi. Pakokauhun vallassa hän lähti juoksemaan kohti portaita pidätellen kyyneliään. Mutta ennen kuin hän ehti portaisiin, perään lähtenyt Janessa sai hänet kiinni.

photo 776_zpsqfbjsubz.jpg

- No, miltä nyt tuntuu olla koulun virallinen huora?

- Miksi sä teit tän? Mitä mä oon sulle tehnyt? Rosalie kysyi kyyneliä pidätellen.

- Sä veit mun poikaystävän. HUORA! Janessa huusi ja tönäisi Rosalieta.

photo 777_zpsvasi0g50.jpgphoto 778_zpsufs1srxz.jpgphoto 779_zpsfd31hk4y.jpg

- Mitä helvettiä tuo oli?! Cedric huusi Janessalle juostessaan tämän ohi.

- Hm.

photo 780_zpsonztnmqa.jpg

Cedric juoksi nopeasti portaat alas Marissa kintereillään.

- Kuinka hän voi? Marissa kysyi kaivaen samalla kännykkää taskustaan.

- Hengittää. Soita nyt vaan se vitun ambulanssi! Cedric huusi hätääntyneenä.

photo 781_zpsormobswj.jpg

...

 

 

 

XXXXX

 

photo 782_zpsqemsqk2z.jpg photo 782_zpsqemsqk2z.jpgphoto 783_zpsdxtnjend.jpg

- ...voi tietää, ennen kuin hän herää.

- Ettekö voi tehdä mitään?

- Juuri nyt emme voi kuin odottaa.

- Donna rakas. Istuisit hetkeksi alas. Lääkärit tekevät kyllä parhaansa.

- Mi-missä mä oon? Oonko mä Hengissä? Rosalie takelteli hiljaisella äänellä, koko vartaloa tuntui särkevän ja kirkas valo kävi inhottavasti silmiin. Silti hän pystyi erottamaan huoneesta tuttuja, huolestuneita kasvoja.

photo 784_zpsrqa02iuo.jpg

- Mitä tapahtui? Rosalie kysyi jo hiukan kuuluvammalla äänellä.

- ROSALIE!!

photo 785_zpsx0jhxzkb.jpg

Kaikki kerääntyivät välittömästi Rosalien ympärille tämän herättyä. Lääkäri tutki Rosalien, kirjaten samalla tietoja ylös.

- Mitä sanotte tohtori? Donna kysyi kärsimättömänä.

- Hmm...

photo 786_zpsspe1cu8q.jpg

- Lievää aivotärähdystä ja ranteen murtumaa lukuun ottamatta tyttärenne vaikuttaisi olevan kunnossa.

- Luojan kiitos, Donna huokaisi ja pudottautui polvilleen Rosalien sängyn viereen. Hän tarttui tytärtään hellästi kädestä.

- Kauanko hänen täytyy olla täällä? Erno puuttui keskusteluun kauempaa.

- Teemme vielä muutamia kokeita ja tarkkailemme häntä muutaman päivän. Jos Mitään uutta ei ilmene, hän pääsee pian kotiin.

- Kiitos tohtori, Donna sanoi saaden vastaukseksi pienen nyökkäyksen.

- Tyttärenne kaipaa lepoa, joten älkää olko pitkään. Oikeastaan suosittelisin teitä kaikkia menemään kotiin lepäämään.

 

 

 

XXXXX

 

photo 787_zpsho05gtmj.jpg

Jouduttuaan sairauslomalle koulusta, Rosaliella kävi toisinaan päivät pitkiksi kyyhöttäessä kotona. Päivän paras hetki oli ehdottomasti kun Cedric pääsi koulusta ja tuli suoraan heille toimittamaan Rosalielle läksyt, sekä viimeisimmät juorut koulusta. Yleensä juorujen toimitus oli Marissan velvollisuus, mutta mikäli tämä ei päässyt homma kaatui Cedricin niskoille. Pojan tiedot vain yleensä olivat vajavaiset verrattuna Marissaan. Niinpä noina päivinä juoruaminen jäi vähemmälle ja ajan saattoi käyttää paremmin hyödyksi läksyjen tekoon.

- Mitä sä sait 5. tehtävästä? Cedric kysyi mietteliäänä.

- 235.

photo 788_zpsny4dfue2.jpg

- Ääh! Väärin meni. Mä luovutan kohta. Matikka ei vaan mene mun päähän.

- Älä nyt vielä hermojasi menetä. Enää kymmenen tehtävää jäljellä!

- Tässä menee koko loppu vuosi!

- Noo, voit lohduttautua sillä, ettei siihen ole kuin muutama viikko, Rosalie virnisti.

photo 789_zps1fz2copq.jpg

- Mä oon valmis! Missä tehtävässä oot menossa? Rosalie kysyi ja venytteli makeasti heitettyään matematiikankirjansa lattialle.

- Ööö...8:ssa?

- Vasta? Mitä jos autan sua, niin päästään katsomaan sitä leffaa?

- Alotetaanko vaikka siitä, että kuka perkele nää yhtälöt on keksiny ja minkä hiton takia?! Mutta joo, Auta ihmeessä,  Cedric huokaisi lannistuneena. Matematiikka ei todellakaan ollut hänen vahvin lajinsa.

 

 

 

XXXXX

 

photo 790_zpsw5zvbqwj.jpg

- Olit oikeassa! Se on täydellinen! Donna hihkui juostessaan sisään ovesta.

- Ai palasitkin jo. Arvelin sinun miettivän sitä paljon pidempään.

- Mitä tuota täydellistä sen pidempään jahkailemaan. Nyt täytyy vain tehdä kaikki järjestelyt ja kertoa lapsille...

photo 791_zpsuh7atzna.jpg

- Kertoa mitä? Ryan kysyi laiskasti.

photo 792_zpsmngpzrk3.jpg

- Ai hei! Luulin, ettet ole kotona, Donna vastasi hämmästyneenä. Yleensä Ryania ei paljoa kotona näkynyt.

- Niin mitä meille pitäisi kertoa? Poika toisti kysymyksen.

- Ääm...ei mitään sen kummempaa. Sain ylennyksen töissä! Donna keksi nopeasti.

- No kiva. Siihenkö se työmatkakin liitty?

- Juu...siihenpä hyvinkin...

- Okei, mä meen nyt. Moikka, Ryan heilautti kättään ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

photo 794_zpsu3xvezvu.jpg

- Sori, et oon myöhässä. Tää on sulle kaunokainen, Ryan lässytti ja ojensi kirkkaanpunaisen ruusun tuoreimmalle valloitukselleen.

- Oi kuinka kaunis! Ryan sinä olet niin herrasmies!

- No voi kiitoksia. Mennään nyt, minulla on nälkä, Ryan sanoi ja tarttui tyttöä käsivarresta. 

- Minne me mennään syömään? Tyttö kysyi edelleen nenä kinnni huumaavasti tuoksuvassa ruusussa.

- Hmmm...miten olisi se uusi pizzeria? Ryan kysyi niin kuin hänellä ei olisi ollut suunnitelma valmiina.

- Kuulostaa hyvältä.

photo 795_zpspn43cslb.png

Syötyään pitsat Ryan oli hankkiutunut nopeasti eroon seuralaisestaan jotta hän ehti toisille sopimilleen treffeille. Samaisen pizzerian lähetti oli muutama päivä sitten tuonut Ryanin kotiin kuljetettuna tilaamat pitsat ja Ryan ollessaan Ryan oli pyytänyt naista treffeille.

Poika ei vain voinut mitään sille, että maailmassa oli niin paljon kauniita naisia. Miksi hänen olisi pitänyt tyytyä vain yhteen kun voisi saada kaikki?

- Oi Ryan, olet niin hurmaava...vaalea nainen voihkaisi pojan hyväillessä tämän kasvoja.

 

 

 

XXXXX

 

photo 796_zpsgfiiacnr.jpg

Eräänä kauniina kesäpäivänä aurinko paistoi ja lämpömittari hipoi hellelukemia. Rosalie ja Cedric olivat heittäytyneet selälleen keskelle kukkaketoa katsellakseen ohi lipuvia pilviä. Tosin Rosalielle olisi kelvannut tekemiseksi mikä tahansa, kun hän vain sai olla Cedricin kanssa.

- Kato toi näyttää ihan hampurilaiselta!

- Sulla on aina ruoka mielessä! Justhan me syötiin eväät, Rosalie naurahti.

- Minkäs teet. Mä tarvitsen paljon energiaa, jotta jaksan pelata.

- Eihän jääkausi ole vielä edes alkanut!

- No se alkaa parin viikon päästä. Pitää varautua hyvissä ajoin, Cedric puolustautui.

photo 797_zpsl052g3n6.jpg

- Sinuna pikemminkin varautuisin koulun alkuun. Oletko edes avannut kirjoja kesän aikana?

- En. Älä muistuta, Cedric huokaisi lamaantuneena. Viimeinen lukiovuosi alkaisi ensi viikolla ja häntä ahdisti ajatuskin kirjoituksissa. Poika nousi istumaan ja huokaisi uudelleen. Tämä nousi ripeästi ylös ja ojensi kätensä hölmistyneelle Rosalielle vetääkseen tytön jaloilleen.

photo 798_zpshnpvdinz.jpg

- En tarkoittanut...

- Tiedän.

- Halusin vain...

- Olisitko hetken hiljaa? Haluaisin kysyä sulta jotain ennen kuin ehdin jänistämään, Cedric keskeytti lempeästi.

- Okei, Rosalie heitti kädet suunsa eteen jottei olisi keskeyttänyt. Hänellä oli paha tapa hölöttää.

- Mitä sä halusitkaan kysyä? Rosalie kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Cedric näytti oudon hermostuneelta.

- Minä...tota...äh...

photo 799_zpsts784kh2.jpg

Vedettyään syväänhenkeä Cedric laskeutui maahan toisen polvensa varaan.

- Rosalie...Sä tiedät et mä en oo mikään puheiden pitäjä ja halusin vain sanoa, että...vaikka en tiedä mitä hittoa sitten tulenkaan tulevaisuudessa tekemään ja vaikka en tällä hetkellä oo varma juuri mistään, yhdestä asiasta oon täysin varma. Mä haluan viettää loppu elämäni sun kanssa.

photo 7100_zps5rd73kyt.jpg

- Rosalie...tuletko vaimokseni, Cedric kysyi ääni väristen.

- Mä...

- En siis tarkota, että pitäis just nyt, mutta joskus tulevaisuudessa ja jos et halua just nyt vastana ni ei sun tar...

- Sä voisit vuorostas olla hetken hiljaa, Rosalie sanoi lempeästi naurahtaen ja painoi sormensa Cedricin huulille jotta tämä hiljenisi. Tyttö otti sormuksen rasiasta ja pyöritteli sitä hetken käsissään.

photo 7101_zpshcxrf6wh.jpg

- Todellakin! Rosalie kiljui ja pujotti sormuksen sormeensa.

- To-Todellako? Cedric ei ollut uskoa korviaan. Hänen äänensä tärisi edelleen.

photo 7103_zps2cfb7w8f.jpg

- Tietenkin tulen vaimoksesi! Rosalie hihkaisi onnellisena.

- Mikä helpotus!

photo 7104_zpsbqp0e9cu.jpg

- Mitä? Luulitko, että vastaisin muka toisin?

- No...ainakin toivoin myöntävää vastausta, Cedric totesi hymyillen laskiessaan kihlattunsa takaisin maahan.

- Tosin...

- Mitä?

photo 7105_zpswvbdpd5u.jpg

- Ei kerrota ihan vielä äidilleni, tai isällekään. Molemmat saisivat varmaan hepulin, Rosalie pohdiskeli katsellessaan uutta sormustaan.

- Eeehkä ihan hyvä idea...Cedric kuvitteli tilanteen mielessään ja totesi, että kaikkien kannalta oli ehkä parempi pysyä toistaiseksi hiljaa.

- Haluatko mennä uimaan? Cedric kysyi herättyään kuvitteellisesta painajaisestaan.

- Joo, mut sä meet kyllä ensin.

photo 7106_zpshmcueyox.jpg

- Oletko varma, ettei se ole kylmää? Siellä näyttää uiskentelevan jotain kaloja! Eikai ne syö mua?! Rosalie kysyi kauhuissaan. Hän vihasi niljakkaita kaloja. Lautasella, kypsänä, ilman nahkoja hän sieti niitä, mutta muuten kalat aiheuttivat hänelle lähinnä vilunväristyksiä.

photo 7107_zpsxxxjoivb.jpg

- Ei ja ei. Ne lähtee kyllä karkuun. Hyppää nyt vaan.

- Okei. Täältä tulee pommi! Rosalie huusi ja hyppäsi pommilla alas kiveltä saaden aikaan suuret pärskeet, jotka kastelivat vielä toistaiseksi kuivana pysyneen Cedricin.

- Jahas...poika totesi ja syljeksi vettä suustaan Rosalien nauraessa.

- Vesiputouksen luona on rauhallinen paikka, mennään sinne. Cedric osoitti puiston kauimmaista nurkkaa ja lähti uimaan sitä kohti Rosalie kintereillään.

photo 7108_zps6yqygru9.jpgphoto 7109_zpsqzecychv.png

Rosalie oli uppoutunut syvälle Cedricin sinisiin silmiin. Tyttö oli yrittänyt pitää mielessään kaikki hetket joina hän oli joutunut kärsimään rakkauden tähden. Mutta nyt kun hän lopulta oli päässyt suuren rakkautensa lempeään syleilyyn, Rosalie halusi unohtaa kaiken pahan maailmasta. Hän halusi vain uppoutua tähän vuosisadan rakkaustarinaan sekä täydelliseen tulevaisuuteen, joka piirtyi hänen mieleensä kirkkaana.

Pieni, täydellinen talo vehreän kaupungin laitamilla, mahdolliset jatko-opinnot ja unelma työ, koira ja ehkä pari lasta kenties kymmenen vuoden kuluttua. Täydellinen tulevaisuus, jonka hän saisi jakaa yhdessä Cedricin kanssa.

Mikä voisi enää mennä pieleen?

 

 

 

XXXXX

 

photo 7110_zpsgjsdwtml.jpg

Kun Rosalie saapui kotiin paria tuntia myöhemmin, koko muu perhe oli odottamassa häntä olohuoneessa. Tyttö asteli hymyillen lähemmäksi kysyvännäköisenä.

- Siinähän sinä oletkin. Tulisitko hetkeksi tänne. Meillä on jotain kerrtottavaa teille molemmille, Donna aloitti ja sai perheen nuorison hämilleen.

- En mä oo tehny mitää väärää! Ryan ponkaisi ylös sohvalta ja aloitti puolustuksen ennen kuin edes tiesi mitä asia koskisi.

- Et olekaan. Voit istua alas, Erno sanoi.

- Huh, Ryan huokaisi ja lysähti takaisin retkottamaan sohvalle.

- Ei kai mutsi sit oo raskaana?! Mä en kestä toista siskoo!! Ryan parahti.

photo 7111_zpsvnwvjeek.jpg

- Ei...tai ainakaan tietääkseni. Oletko jättänyt jotain kertomatta, kultaseni? Erno katsoi kysyvästi vaimoaan.

- Ei! En ole. Voidaan pysyä ihan alkuperäisessä asiassa.

- No jos Ryan ei oo tehny mitään pahaa ja äiti ei oo raskaana ni mitä kerrottavaa teillä sitten on? Sohvalle istumaan tullut Rosalie tiedusteli.

photo 7112_zpsdsumpdja.jpg

- No me olemme jo jonkin aikaa miettineet, että tämä talohan on aika pieni meille neljälle. Ja nyt olemmekin löytäneet uuden talon. Itse asiassa ostaneetkin sen jo. Joten me muutamme! Donna hihkaisi innoissaan jääden odottamaan vastausta.

- Ööö. Mihin me tarkalleen ottaen muutetaan? Rosalie kysyi epäluuloisena.

- Diamond Hilliin, Erno täsmensi.

- Ja missä tämä Diamond Hill oikein on?

- Se on muutama tuhat kilometriä länteen. Pituusasteet pysyy suunnilleen samana, mutta leveys heittää ihan "muutamalla" pykälällä, Erno vastasi.

photo 7113_zpsziq0sgt1.jpg

- Loistavaa! Olinkii jo kyllästynyt tän kaupungin nais...ei kun ilmapiiriin. Koska muutetaan?

- Viikon kuluessa. Voitte aloittaa pakkaamisen vaikka heti.

- Loistavaa! Tää on niin mahtavaa! Ryan hihkui ja juoksi suoraan huoneeseensa aloittamaan pakkausta.

- Hmm. Hän ainakin ilahtui. Mitä sinä sanot Rosalie? Erno kysyi Ryanin kadottua näkyvistä.

photo 7114_zps1u7i7oz3.jpg

- Ei käy! Entä Cedric?!

 

 

 

 

 

Ja se siitä tällä kertaa. Kuinka Rosalien ja Cedricin mahtaa käydä? Kestääkö suhde tuhansien kilometrien välimatkan vai päättyykö tuore kihlaus pikemmin kuin kukaan osasi odottaa? Ajatuksia?

 

 

Aikanaan tässä kohtaa oli myös perijä äänestys, jota ei nyt tietenkään ole, mutta laitan tiedot kuitenkin näkyville.

 

Rosalie:

Silmät: harmaa

Hiukset: ruskea

Horoskooppi: neitsyt 10/1/9/3/9

Tavoite: tieto, mediamoguli

 

Ryan:

Silmät: harmaa

Hiukset: ruskea

Horoskooppi: mystisesti kadonnut

Tavoite: Romantiikka, 20 rakastettua yhtä aikaa

 

Äänet menivät tuolloin tasan 3-3

sunnuntai, 30. huhtikuu 2017

Osa 6: Rakkauden satuttama

 

Seuraavan uusinnan aika. Alkupreäinen versio oli kirjoitettu Rosalien kertomana, joten sitä kunnioittaen päätin kirjoittaa tämän uusinnan alun myöskin Rosalien kertomana, mutta vaihtaa sitten tavanmukaiseen ulkopuoliseen kertojaan.

Hyviä lukuhetkiä.

 

Kuvia 31 kpl

 

 

 

photo 61_zpsli4wocuz.jpg

Mä olin just täyttäny 16. En olis halunnu mennä lukioon, mutta lopulta en keksinyt muutakaan, mikä olisi edistänyt mua haaveilemallani uralla. Haluan olla jonain päivänä mediamoguli. Vanhemmilla ei olis ollu mitään sitä vastaan, vaikken olis mennytkään lukioon, vaan johonkin ammatilliseen koulutukseen. Sanoivat vaan itse tietäväni mitä haluan, tai jotain sinne päin. Ne sanoo niin aika usein. Saan muutenkin päättää hyvin paljon itse mitä teen. Ilmeisesti en siis ole kakara pahimmasta päästä.

photo 62_zpsrytky72q.jpg

Mun pikkuveli Ryan oli nyt 11-vuotias ja edelleen yhtä lutunen kun neljä vuotiaana. Oon sitä mieltä että siitä tulee vielä kaupungin sydäntensärkijä kunhan kasvaa vähän.

photo 63_zps8ti3i4ax.jpg

Vaikka meillä olikin ikäeroa, viihdyttiin hyvin keskenämme. Keinuleikki oli yksi Ryanin ehdottomista lemppareista ja minähän hyvänä siskona tietysti retuutin pikkuveljeäni harvasen päivä. Isä ei tosin ollut kovin innoissaan, sillä oltiin kerran onnistuttu tuhoamaan postilaatikko...hupsis. Ehä mä voinu tietää et Ryanilla on nii pitkät jalat jo nykyää!!

photo 64_zpsb7pxzsto.jpg

Vanhempien kanssa mulla ei ollu oikeestaan mitään ongelmia, ne oli ihan parhaita. Milloin esittivät keittiössä jotain näytelmää tai muuten vaan hölmöilivät.

- Kulta mitä sinä nyt?

- Ollakko vai eikö olla tämä...eeeh...taco? Herkullinen.

- Mitä tuo nyt oli olevinaan?

- Improvisoitua keittiötaidetta.

- Ehehee. Voi sinua, olet niin hömelö.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 65_zpsjuhogznr.jpg

Rosalie istui parhaan ystävänsä Marissan kanssa koulun pihalla ennen tuntien alkua, kuten heillä oli tapana tehdä joka aamu. Tytöt olivat ystävystyneet nopeasti ensimmäisten kouluviikkojen aikana.

Rosalie oli tavannut Marissan jo ylä-aste aikoina, mutta vielä tuolloin Marissa oli liikkunut muutaman suositun tytön muodostamassa pissisjoukossa, johon Rosaliella ei olisi ollut asiaa kuuna päivänä. Punapää oli ollut joukossa mukana ainoastaan koska oli ollut ryhmän muiden tyttöjen kanssa parhaita ystäviä vielä nuorempana. Hän ei ollut halunnut joutua mustamaalatuksi jättäytymällä joukosta. Marissa oli arvellut ylä-asteen päättymisen ja opiskelujen alkamisen jälkeen saavansa olla uudessa koulussa rauhassa ja ilmoittanut kevätjuhlan jälkeen muille jäsenille lähtevänsä omille teilleen. Tytön harmiksi hän ei kuitenkaan päässyt pissiksistä eroon kuten oli suunnitellut.

photo 66_zpsjffzvolf.jpg

- Katsohan Serena, maalaisluuserit pitävät taas aamukokoontumistaan! Meinasitteko kenties lähteä tekemään heinäseipäitä? Kuului nariseva ääni rappusten suunnalta.

- Argh mun korvat ei kestä tota narinaa, Rosalie tiuskaisi puoliääneen.

- Kuulitko Rosalie, joku taisi mainita jotain heinäseipäistä. Tietääköhän Janessa edes mikä on heinäseiväs, hän kun muistuttaa itse enemmänkin kuivunutta kukkakeppiä, Marissa pohti kuuluvalla äänellä Rosalien yrittäessä pidätellä nauruaan.

photo 67_zpsg535flhe.jpg

- Hm. Luulevat olevansa fiksuja, Janessa tiuskaisi.

- Kukaan ei ole yhtä fiksu kuin sinä Janessa, Serena sanoi mielistellen.

Janessa oli kaupungin seurapiirien kuuluista pikku-prinsessa. Hän ei olisi ollut mitään ilman sikarikasta isukkiaan, joka tietenkin antoi prinsessalleen kaiken mitä tämä ikinä halusi. Viimeisinpänä oikkuna oli tainnut olla käynti huulientäytössä, jonka lopputulos oli ollut enemmän hirvittävä kuin kaunistava. Onneksi turvotus oli laskenut kuitenkin muutamassa päivässä, joten tyttö parka ei näyttänyt enää aivan pusukalalta.

Serenasta oli tullut Janessan uskotuin "palvelija" Marisan lähdettyä. Serena ei aina pitänyt blondin komentelusta, mutta hänellä olivat vaihtoehdot vähissä nähtyään miten Janessa oli kohdellut Marissaa, ja kohteli edelleen tämän lähdettyä joukosta.

- Hae minulle rasvaton mocca latte ennen tunnin alkua, Janessa käski vilkaisematta Serenan suntaan.

- Kyllä Janessa, Serena niiasi hieman ja lähti sisälle hakemaan lattea.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 68_zps3gyy46yk.jpg

Luokassa kävi kova puheensorina ennen opettajan saapumista. Takapenkin veljekset kinastelivat keskenään toisen aamulla ryöväämistä farkuista. Janessa vaihtoi jatkuvasti kenkiään koska ei osannut päättää kummat sopisivat hänen asuunsa paremmin. Serena puolestaan kehui kumpiakin kenkä vaihtoehtoja maasta taivaaseen. Loput yrittivät olla menettämättä hermonsa jo ennen aamu yhdeksää.

Äkkiä luokan ovi avautui ja oppilaat hiljenivät sekunnissa. Kaikki katsoivat hämmästyneenä tulijaa, joka käveli opettajanpöydän luo kylmän viileästi

photo 69_zpszkvc6smv.jpg

- Hyvää huomenta oppilaat! Olen teidän uusi äidinkielen opettajanne Olivia Fransesca De Luna Monde, mutta voitte kutsua minua neiti mondeksi. Entinen opettajanne on estynyt ja hänet on siirretty muihin tehtäviin, eikä siitä sen enempää. Minut on nyt nimetty tähän vaikeaan tehtävään, mutta mitäpä tuosta. Olen aina pitänyt haasteista.

- Koska en tunne teitä, aloitetaan pienellä esittely kierroksella. Kertokaa harrastuksistanne ja tulevaisuuden haaveistanne, mahdollisesti ammatillisista haaveista. Minä aloitan. Eli siis nimeni on Olivia Fransesca De Luna Monde. Olen ollut opettajana yli 10 vuotta ja nautin suuresti työstäni. Harrastan pilatesta ja minulla on 5 koiraa joiden kanssa lenkkeilen ahkerasti. Vain niin voitte päästä samoihin mallinmittoihin kuin minä. Muistakaa myös että roskaruuan syöminen on pahasta. Se riittänee minusta. Ole hyvä neiti eturivissä, voit jatkaa.

photo 610_zps3aigpu81.jpg

- No siis hei kaikkihan tuntee mut, kai tässä ny on sit pakko jotain sanoo siis. Voi ei mitähän mä ny oikeen keksisin...Ihguu, nyt mä keksin! No siis hei mä oon Janessa kaupungin kaunein, rikkain ja muotitietoisin henkilö. Mä toin mun uuet 500 simoleonin varakengätkin mukana, kattokaa ny miten upeet ne on. Iha jokaisella ei tälläsiä ookkaa. Mitä mieltä neiti monde on, kummatko näistä olisi paremmat...

- Krmm...eiköhän se ollut siinä. Seuraavana herra sieltä, ole hyvä.

photo 611_zps68slwuhh.jpg

- Ai mää vai? Okei. Oon Cedric, mulla ei oo koiria, enkä harrasta pilatesta. Syön toisinaan roskaruokaakin, okei aika usein. Mä pelaan lätkää ja haluasin joskus pelaamaan NHL:lään. Ei muuta.

photo 612_zpsbtlvkp6e.jpg

- Mä oon Daniel ja mul on kaksoisveli on tossa vieressä. Mä oon kaupungin komein ja siistein jätkä. Mä en harrasta liikuntaa, mitä nyt mätän mulkeroita toisinaan turpaan. Ja tietysti juoksen naisten perässä! Musta tulee vielä kaupungin tunnetuin seurapiiripörriäinen.

photo 613_zpslvk5s2hr.jpg

- Etkä oo komein ku mä oon komein. Nimi on siis Dylan. Mä pelaan futista ja musta tulee viel seuraava Ronaldo. Tää lukio on mulle vaan hätävarana jos joku ääliö potkasee multa kintu paskaks enkä voi sit enää pelata, mut jos niin käy ni mä hakkaan sen hyypiön tuusa nuuskaks. Ja jos en voikkaan pelata, ni sit must tulee kuningas.

- Kiitos, seuraava.

photo 614_zpsy9hqzexy.jpg

- Moi, mä oon Marissa ja haaveilen opetusministerin paikasta. Mulla on kaksi kissaa, mutta mäkään en harrasta pilatesta ja syön usein roskaruokaa.

photo 615_zpsij5pqc0t.jpg

- Serena täs moi. En nyt ehdi vastaamaan, jätä viesti äänimerkin jälkeen...piip...hihihi

- Mmm...kiitos, sitten.

photo 616_zpsbdbeozop.jpg

- Oon Rosalie haluaisin joskus mediamoguliksi ja...

- Siis mitä sä kuvittelet? Janessa keskeytti pisteliäästi.

- Noniin nyt riittää. Jatketaampa sitten tunnin aiheeseen. Ottakaa vihot esille, saatte tehdä ensin hieman muistiinpanoja.

photo 617_zpshd5sst81.jpg

- Mut ope...

- *mulkaisu*

- ...neiti Monde...Mikä on se kaava x=1:2=y2, Daniel kysyi viisaana.

- Paneudutte siihen matematiikan tunnilla. Nyt, kirjoittakaa tämä ylös, neiti Monde komensi ja osoitti taululle heijastamaansa kuvaa ennen kuin alkoi selittää tehtävää tarkemmin.

photo 618_zpsarxuwph0.jpg

Kaikki kirjoittivat taululle heijastettua tekstiä kiivaasti vihkoihinsa, samalla kun yrittivät epätoivoisesti kuunnella neiti Monden papatusta.

Rosalie ei pystynyt keskittymään tuntiin ollenkaan. Hänen ajatuksen harhailivat luokan toisella puolella istuvaan Cedriciin. Poika näytti raapustavan vihkoonsa keskittyneesti. Rosalie oli ollut ihastunut Cedriciin ensimmäisestä koulupäivästä lähtien, kun hän oli nähnyt tämän ensimmäistä kertaa. Pojan siniset silmät olivat vanginneet hänet täysin ja Rosalie oli lehahtanut kirkuvan punaiseksi välittömästi pojan hymyiltyä tytölle.

Alkuhämmennyksestä selvittyä heistä oli kuitenkin tullut hyviä kavereita. Monesti he istuivat ruokalassa kiroamassa palaneita tai mauttomia ruokia, auttoivat toisiaan läksyissä ja juttelivat niitä näitä. Cedric ei kuitenkaan tuntunut noteeraavan Rosalieta mitenkään muuten.

Viikkojen kuluessa Rosalie oli vahingossa möläytänyt Cedricille päin naamaa ihastuneensa tähän. Poika oli vain hymyillyt ja sanonut, että olisi ehkä parempi olla vain kavereita. Eniten Rosalieta koko tilanteessa oli hämmentänyt, ettei häntä hävettänyt möläytys ollenkaan. Vaikka Cedric olikin torjunut hänet, elätteli Rosalie edelleen toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, sillä Cedricillä ei ollut tyttöystävää. Tiettävästi ollut milloinkaan.

- Ehkä se tykkääkin pojista...Rosalie ajatteli mielessään

- Ei, ei, ei. Nyt keskity, Rosalie moitti itseään ja jatkoi kirjoittamista vilkuillen kuitenkin välillä luokan toiselle puolelle.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 619_zps7aanegfw.jpg

Yhtenä iltana paria viikkoa myöhemmin Rosalie istui tietokoneella juttelemassa muutaman ystävänsä kanssa Simbookin välityksellä. Yksi näistä oli Cedric. Rosalie ei tiennyt miten keskustelu oli ajautunut siihen, mutta Cedric oli juuri kertonut uudesta tyttöystävästään.

- Mut kai me voidaan silti olla vielä ystäviä?

- Joo, toki, Rosalie kirjoitti hitaasti näppäin kerrallaan pidätellen samalla kyyneliä.

- Mä tarkotan sitä! Oot mulle kuitenkii tosi tärkee kaveri ja en halua loukata sua mitenkään.

- Sä ansaitset jonku paremman ku mä, sä tiedät sen.

Rosalie kirjoitti jo vastausta, mutta pyyhki sen lopulta pois kyynelten alkaessa virrata vuolaasti hännen poskilleen.

photo 620_zpsh5sih55e.jpg

Rosalie sammutti tietokoneen ja lähti huoneeseensa ennen kuin joku kuulisi hänen itkevän. Vaivalloisesti tyttö kapusi sängylleen makaamaan. Hän katsoi ulos ikkunasta kohti taivasta, mutta ei nähnyt yhtään tähteä pilvien takaa. Näytti siltä kuin taivaskin olisi aikonut itkeä hänen kanssaan.

Yöpöydällä oleva kännykkä kuului piippaavan uuden viestin merkiksi, mutta Rosalie ei halunnut kuulla enää tänään kenestäkään. Hän halusi vain olla yksin. Rosalie pyyhki kyyneliä tyynyn reunaan hokien samalla mielessään miksi hänelle kävi näin. Vihdoin aamuyön puolella surullinen nyyhkytys hiljeni, kun Rosalie viimein nukahti.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 621_zpsaxg1xy8p.jpg

- yf, voiko etovampaa näkyä olla.

photo 622_zpsyqcvzaai.jpg

- Aina kun nään noi kaksi jossain nurkassa lirkuttelemassa, niin tekee mieli oksentaa. Liian lällyä, Rosalie puhisi välitunnilla.

- Anna sille pari viikkoa, Marissa mutisi välinpitämättömänä. Hän arveli ettei suhde kauan kestäisi.

- Oletko sitä mieltä?

- Ehdottomasti. Usko huvikseen, Janessa ei kauaa jaksa Cedriciä katsella. Tai sitten Cedric tajuaa Janessan olevan täysi bimbo, joka ei nää omaa napaansa pidemmälle. Kummin vain, se on ohi parissa viikossa. Lyödään vaikka vetoa.

- Okei, kympistä vetoa.

- Sovittu.

photo 623_zpsj0ppmx1a.jpg

Rosalie käänsi vihdoin katseensa pois kuhertelevasta parista. Ehkä Marissa oli oikeassa ja Rosalie huolehti turhia. Kyllä hänkin jollain tasolla tiesi, ettei Janessan ja Cedricin suhde luultavasti hamaan loppuun asti kestäisi. Jotenkin se oli vain tuntunut niin isolta ja lopulliselta asialta.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 624_zpsbixvdswt.jpg

Pari viikkoa myöhemmin syksy oli saapunut kaupunkiin. Kirjavat lehdet leijalaivat alas puista Rosalien kävellessä aamulla kouluun. Vaikka olikin syksy, päivät olivat vielä suhteellisen lämpimiä, joten Rosalie oli aamulla jättänyt takkinsa kotiin. Saavuttuaan koululle Rosalie teki havainnon, että moni muukin arveli tarkenevansa vielä kesävaatteissa. Osa hänen luokkansa pojista näytti pelaavan koripalloa t-paitasillaan ja joku tyttö peräti täysin hihattomassa topissa. Pihan poikki kulkiessaan Rosalie nosti hymyillen kättään muutamalle penkillä istuvalle tytölle.

photo 625_zps1rnidhgb.jpg

Rosalie suuntasi kulkunsa suoraan toiseen kerrokseen kohti kirjastoa. Hän oli tullut koululle hieman aiemmin ajatuksenaan käydä lainaamassa koulun kirjastosta muutama lähdekirja esitelmäänsä varten.

photo 626_zpsk3zwfy0u.jpg

Tyttö kuuli puhetta toisen kerroksen aulasta ja pysähtyi seinän taakse kuuntelemaan tunnistettuaan äänet. Varovasti hän kurkisti aulaan saadakseen epäilylleen varmistuksen ja kyllä, hän oli oikeassa. Rosalie näki aulassa Cedricin keskustelevan Janessan kanssa ja vetäytyi hieman kauemmas nurkan taa, jottei häntä olisi huomattu.

- Janessa mä sanon nyt suoraan, että tästä ei tule enää mitään.

- Mitä sä tarkotat?

- Tarkotan sitä, että mä jätän sut.

- MITÄ?!?

- Kuulit oikei. En nää enää mitään syytä jatkaa tätä suhdetta. Mä haluan jotain ketävämpää ja aitoa. Tässä sitä ei ollut.

- Et voi olla tosissasi! Mä olen parasta, parempaa kun mitä sä voit saada. Sä oot helvetin tyhmä jos jätät mut.

- Sittenpähän olen. Mä en vaan nää minkäänlaista tulevaisuutta sun kanssa. Tämä oli tässä.

photo 627_zpsohmh620x.jpg

- AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! MUT ON JÄTETTY! Kaikui kimakka huuto koulun käytävillä, kuin pientä sikaa olisi teurastettu.

- SÄ TUUT KATUMAAN TÄTÄ NIIN PAHASTI!

- Enpä usko, Cedric vastasi, vaikka Janessa oli jo ehtinyt juosta portaisiin.

photo 628_zps2fe0qj99.jpg

- SE JÄTTI MUT! Janessa itki vuolaasti.

- Kuka? Serena kysyi

- No Cerdric! Kuka muukaan?!

- Aa, minä luulin et se oli toinen...Cedric on kyllä idiootti kun jätti sut.

- ÄLÄ MAINITSE SITÄ SANAA! Itseasiassa älä enää koskaan mainitse tästä. Ei edes puolella sanalla. Hae meikkipussini!

- Kyllä majesteetti, Serena niiasi ja juoksi suoraan lokeroille hakemaan Janessan meikkipussia.

- Tämä kostetaan vielä, Janessa pyyhki kyyneleet ja uhosi peilikuvalleen.

- Cedric saa maksaa kalliisti...

photo 629_zpsafex8vjc.jpg

Janessan juostua päätäpahkaa Rosalien ohi suoraan tyttöjen vessaan, oli Rosalie hipsinyt hiljaa tyytyväisenä suoraan luokkaan odottamaan tunnin alkua. Luokassa ei ollut vielä muita. Rosalie meni vakiopaikalleen ja laski kirjapinon sylistään pöydälle. Hänen hymynsä ulottui korviin asti tytön istuessa tuolille katselemaan ikkunasta avautuvaa maisemaa.

Rosalie kuuli luokan oven avautuvan. Hän vilkaisi nopeasti kuka luokkaan astui ja näki Cedricin laahustavan omalle paikalleen väsyneen näköisenä. Poika nyökkäsi Rosalielle tervehdykseksi, mutta tyttö käänsi päänsä nopeasti pois. Hän ei halunnut Cedricin huomaavan kuinka onnellinen hän oli tämän erosta. Eikä Rosalie myöskään halunnut Cedricin saavan tietään, että hän oli kuunnellut salaa tämän keskustelua.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 630_zpsnzvgb05h.jpg

Ryan ei ollut järin lahjakas matemaattisesti, kuten ei isosiskonsakaan aikanaan. Erno yritti epätoivoisesti auttaa Ryania läksyissä, jotta pojan päähän jäisi edes jotain numeroiden kiehtovasta maailmasta. 

- Matikka on ihan typerää, Ryan mutisi laskiessaan samaa tehtävää kolmatta kertaa uudestaan.

photo 631_zpssucarmpo.jpg

Rosalie kuuli Ryanin kiroamisen ja muisti miten itse oli aikanaan ollut samassa jamassa. Ei hän edelleenkään mikään matikka nero ollut, mutta oppi oli kuitenkin alkanut menemään perille.

Tyttö otti kaapista itselleen ja lasin ja täytti sen kylmällä vedellä. Juuri kun hän oli saanut otettua lasista ensimmäisen kulauksen ovikello soi.

- Rosalie menisitkö katsomaan kuka siellä on? Kuului Ernon pyyntö olohuoneesta.

- Juu. Kukahan siellä mahtaa olla. Vähintään joku kaupustelija, Rosalie mutisi itsekseen.

 

 

sunnuntai, 9. huhtikuu 2017

Osa 5: Riitaa ja rakkautta

 
Eipä muuta kuin lukemaan ->
 

Varoitus: Osa sisältää kiroilua

 
 
Kuvia 12 kpl
 
 
 
 
photo 51_zpsf3ya07ze.png
 
Erno säikähti pahoin huomattuaan vaimonsa makaavan lattialla tajuttomana. Mies yritti ensin herätellä Donnaa kutsumalla tätä nimellä, mutta tuloksetta. Nopeasti mies soitti ambulanssin, eikä kulunut kauaakaan kun ambulanssin ääni jo kuului vaimeana kaukaisuudesta.
 
Ambulanssin tultua heidän pihaansa Donna kuitenkin heräsi äkisti kovaan ujellukseen ihmetellen mitä oli tapahtunut. Ensihoitajat tutkivat Donnan ja totesivat tämän luultavasti vain pyörtyneen väsymyksestä ja käskivät tämän lepäämään kunnolla. Ensihoitajat poistuivat paikalta ja Erno veti yhä pöllämystyneen vaimonsa lattialta ja halasi tätä helpottuneena.
 
- Säikäytit minut kunnolla, Erno sanoi ja rutisti vaimoaan kuin viimeistä päivää.
 
- Miksi et mennyt nukkumaan jo ajat sitten? Mies kysyi ihmeissään ja sai Donnan suuttumaan.
 
photo 52_zpsuaywqgov.jpg
 
- Miten muka voisin mennä nukkumaan kun Rosalie ei suostunut rauhoittumaan sänkyynsä ja kaikki kotityöt on tekemättä ja sinä olet aina vain töissä!?!? Missä helvetissä sitä nytkään on luuhattu näin saatanan myöhään?!?!? Donna ärjyi vihaisena.
 
- No juuri siellä töissä tai oikeammin matkalla. Työkaverin auto hajosi ja jouduin kävelemään loppumatkan, Erno sanoi rauhallisesti hän ei alkaisi huutamaan.
 
- Niin varmaan joo.
 
- No kyllä ja mitä jatkuvaan työn tekoon tulee niin tarvitsemme rahaa. Lupaan kuitenkin osallistua jatkossa enemmän kotitöihin jos se auttaa sinua, Erno vakuutti ja samalla hetkellä Rosalie alkoi itkeä huoneessaan.
 
- Voit aloittaa laittamalla lapsesi takaisin nukkumaan. Sopiiko jos jatketaan aamulla, minä olen nyt todella väsynyt ja tarvitsen unta.
 
Erno nyökkäsi vastaukseksi ja suuntasi lastenhuoneeseen katsomaan mikä Rosaliella oli hätänä.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 53_zpsacgmo1ba.jpg
 
- Rosalie! Ei ruokaa saa heitellä, Erno yritti ojentaa tytärtään tämän heitettyä edessään olleen mansikan kukkien sekaan. Aluksi Rosalie nauroi iloisesti, mutta ilme synkkeni pian tytön huomatessa isänsä ottavan mansikan kukkien seasta ja syövän sen. Erno kuitenkin antoi Rosalielle uuden isomman mansikan jota tyttö alkoi natustamaan tyytyväisenä.
 
- Voi kun Rosalie on jo kasvanut niin isoksi, Donna huokaisi haikeasti.
 
- Minä haluan toisen lapsen! Nainen jatkoi päättäväisesti ja sai Ernon huomion itseensä.
 
- Oletko ihan varma? Tai siis kyllä minulle sopii, mutta eihän se helppoa tule olemaan kahden lapsen kanssa.
 
- Täysin varma. Sitä paitsi Rosaliehan lähtee jo vajaan parin vuoden päästä kouluun.
 
- Selvä. Meille tulee toinen lapsi. Olisikohan potra poika tällä kertaa, Erno haaveili.
 
photo 54_zpsokdddij5.jpg
 
Yllättäen Donnalle tuli huono olo. Nopeasti hän nousi ylös tuoliltaan ja juoksi vessaan hölmistyneen miehensä ihmetellessä mitä juuri tapahtui. Hetken kuluttua Donna tuli takaisin istumaan pöydän ääreen.
 
- Luulen...että olen jo raskaana...
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 55_zpsialretj5.jpg
 
Rosalie oli välttämättä halunnut isänsä leikkimään kanssaan barbeilla, joten ruokapöydän siivoaminen lounaan jäljiltä oli nakitettu Donnalle. Erno oli kyllä tarjoutunut siivoamaan pöydän, mutta päättäväinen Rosalie oli toista mieltä. Hymyillen Donna oli hätistänyt Ernon leikkimään uudella nukkekodilla ja ruennut itse siivoamaan pöytää.
 
Lautaspinoa nostaessaan nainen tunsi poltetta vatsassaan.
 
- Eihän vielä voi olla aika? Hän ihmetteli ja istuutui samalla tuolille. Supistus meni nopeasti ohi joten Donna arveli sen olleen väärä hälytys ja jatkoi pöydän siivoamista.
 
photo 56_zps2eyspf2w.jpg
 
Ennen kuin hän ehti nostamaan laseja käteensä uusi voimakkaampi supistus iski, joka miltei pudotti hänet polvilleen.
 
- Erno! Donna huusi hieman tärisevällä äänellä.
 
- Erno perkele! Etkö sitä ääliö kuule mitään!
 
- Mitä?! Mies tuli juosten keittiöön.
 
- Lähdetään sairaalaan. Poika taitaa haluta ulos.
 
- Nyt jo?! Erno panikoi ja alkoi miettiä kuumeisesti mitä hänen pitikään tehdä. Ensin hän soitti taksin ja sen jälkeen juoksi hakemaan naapurin rouvan, joka oli pyydetty hoitamaan Rosalieta synnytyksen ajaksi. Taksin saavuttua Erno kaivoi valmiiksi pakatun laukun vaatekaapin ylähyllyltä mukaansa ja auttoi vaimonsa istumaan taksiin. Hän antoi vielä nopeat ohjeet lasten hoitajalle, minkä jälkeen matka sairaalaan saattoi alkaa.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 57_zpsxxri9a8i.jpg
 
Muutamaa päivää myöhemmin Donna ja uusi tulokas olivat päässeet kotiin molemmat hyvissä voimissa. Synnytys oli mennyt kaikin puolin hyvin, ja vauva syntyi terveenä, vaikkakin pikku-Ryan oli halunnut tulla maailmaan hieman normaalia aiemmin.
 
Ensimmäiset päivät kotona olivat menneet täysin tutustuessa tuohon pieneen ihmeeseen, joka nukkui suurimman osan päivästä. Etenkin Erno oli haltioissaan Ryanista ja leperteli tälle kaiket päivät, oli poika sitten hereillä tai ei. Rosalie sen sijaan ei ollut niin innoissaan uudesta pikkuveljestään. Vauva sai kaiken huomion vaikka olikin vain tyhmä huutava rääpäle.
 
photo 58_zpsshlvivt6.jpg
 
- Isi. Tule leikkimään.
 
- Hmm... en nyt ehdi. Laitan juuri pikkuveljeäsi nukkumaan, Erno mutisi hajamielisenä leperrellessään Ryanielle, joka hymyili tyytyväisenä.
 
Rosalie lähti huoneesta jälleen pettyneenä. Mikä muka tuossa rääkyvässä madossa oli niin hienoa, eihän se osannut edes puhua.
 
Rosalie meni ulos katselemaan tähtiä. Se oli hänen lempi puuhaansa kun maailma tuntui yksinäiseltä. Sillä vaikka mitä tapahtuisi, vaikka maailmasi tuntuisi murenevan, voit aina luottaa tähtien tuikkivan siellä missä ennenkin. Katsellessaan jälleen yötaivaan tuikkivia valoja tyttö ei enää tuntenut itseään yksinäiseksi.
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 59_zpsfmxdnsdr.jpg
 
Seuraavana syksynä oli Rosalien aika lähteä kouluun. Tyttö ei oikein tiennyt oliko hän innoissaan koulusta vai ei, mutta kai sieltä joku leikkikaveri edes löytyisi. Ryan kun oli Rosalien mielestä edelleen vain huutava rääpäle.
 
Donna ja Erno vilkuttivat haikeina Rosalien noustessa koulubussiin. Donna ei voinut olla tirauttamatta paria kyyneltä. Heidän esikoisensa aloitti jo koulun! Aika riensi niin nopeasti, pian Ryankin lähtisi kouluun, Donna päivitteli mielessään.
 
photo 510_zpsy7xh0pqs.jpg
 
Koulusta päästyään Rosalie meni suoraan Ryanin huoneeseen, jossa poika leikki iloisesti puujunallaan. Rosalie kyykistyi pojan luo ja halasi tätä.
 
- Et sinä ehkä niin hirveä olekaan. Mutta älä kerro kenelekkään! Tyttö sanoi ja kutitti veljeään. Tytölle oli tullut päivän aikana ikävä iloista Ryania, vaikka se olikin hieman vaikea myöntää. Ehkä hän jatkossa leikkisi veljensä kanssa hieman enemmän, mutta vain silloin kun vanhemmat eivät olleet näkemässä.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
- Kiitos! Rosalie sanoi ja nousi ruokapöydästä. Hän suunnisti suoraan eteiseen jossa laittoi kengät jalkaansa.
 
- Minne olet menossa tähän aikaan? Hölmistynyt Donna kysyi tyttäreltään.
 
- Menen Jackin kanssa takapihalle katsomaan tähtiä teleskoopilla. Koulussa käskettiin tehdä niin, Rosalie sanoi vaikka kyseessä eivät kyllä olleet läksyt.
 
- Hyvä on, mutta tule tunnin päästä takaisin. Älkääkä menkö liian lähelle jyrkännettä, Donna sanoi.
 
- Okei.
 
photo 511_zpsx1u4kjv8.jpg
 
- Moi, anteeksi olen myöhässä. Meillä oli ruoka.
 
- Ei se mitään. Kato tonne, Jack sanoi ja viittoi Rosalieta katsomaan teleskoopilla löytämäänsä tähtikuviota.
 
Jo ennen koulun alkamista Rosalie oli pitänyt tähtien katselusta, vaikkei ollut paljoa niistä ymmärtänytkään. Tytön onneksi hänen luokallaan oli mukava poika joka tiesi paljon tähtitieteestä. He katselivat usein yhdessä iltaisin tähtiä Rosalien takapihalla josta oli hyvä näkymä merelle.
 
photo 512_zpso1hiytp3.jpg
 
Toisinaan Rosalien ajatukset harhailivat tähdistä vanhaan majakkaan, joka kiinnosti häntä suuresti. Hänen tietojen mukaan majakka ei ollut toiminut pitkään aikaan ja häntä kiinnosti liittyikö siihen jokin mysteeri. Tyttö oli kysynyt asiaa joskus Jackiltä, mutta poika ei tiennyt mitään majakasta.
 
- Tuolla se Otava on, Jack hihkaisi ja sai Rosalien havahtumaan haaveistaan.
 
- Näytä!