torstai, 27. heinäkuu 2017

Etusivu

 

 

Perjantai 23.6.17

 

Juhannus%2017.jpg

           Hauskaa juhannusta!

 

- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 4.6.17

 

Hupsis, joko edellisestä päivityksestä ehti vierähtää reilu kuukausi! Ilmeisesti.

Nyt kuitenkin pientä tilannepäivitystä.
Kiirettä on pitänyt, joten en ole ehtinyt avamaan peliä kuin oikeastaan sunnuntaisin. Sain kuitenkin vihdoin eilen illalla otettua viimeiset kuvat seuraavaan osaan ja nyt lähdenkin valkkaamaan parhaimmat otokset käsiteltäväksi. Kuvien valikoiminen voikin olla hieman työläämpää sillä kansioon kertyi kaikkiaan n. 700 kuvaa. Kyllä! Luit oikein, 700 kuvaa yhteen halavatun osaan. Omasta mielestäni kuulostaa ainakin hirveältä määrältä...

Helpostihan noita tosin kertyy, sillä saatan ottaa yhdestä kuvasta kevyesti 20 otosta hieman eri kulmista ja etäisyyksiltä yms jotta varmasti olisi "täydellinen". Onko kellään muulla perfektionistin vikaa? =D

Hauskaa sunnuntain jatkoa!

 

 

- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 30.4.17

 

Vihdoinkin vatsataudista selvinneenä sain kirjoitettua osan 6 uusinnan valmiiksi. Lukemaan pääsee vaikkapa tästä tai rullaamalla jonkun matkaa alaspäin

 

Tämän myötä toivotan kaikille hauskaa vappua!

 

 

- Turveltaja

 


 

Maanantai 17.4.2017

 

Heipä hei kaiken karvaiset kaverit!

Onko kaikilla ollut (suklaa)munarikas pääsiäinen? =D Minä ainakin olen mättänyt herkkuja kaksin käsin!

Pyhien ajaksi tulikin suunniteltua enemmän menoja, ja siitä syystä en saanutkaan osan 6 uusintaa valmiiksi. Kuvat sain otettua, mutta niiden muokkaus on vielä pahasti kesken. Yritän saada kuvat Vuodatukseen ja tekstin valmiiksi kuluvan viikon aikana.

 

 

Ihanaa alkanutta viikkoa!

- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 9.4.2017

 

Hyvää vesisateista päivää! Täällä ainekin tulee vettä saavista kaatamalla.

Sain valmiiksi osan 5 uusinnan. Lukemaan pääsee tästä tai sivupalkin kautta.

Arveleisin saavani seuraavan uusinnan aikaiseksi pääsiäisenä. Osan kuvista olen jo ottanut, mutta koulu pitäisi lavastaa ennen kuin pääsee ottamaan sielä kuvat.

 

Joko olette syöneet paljon pääsiäis herkkuja? Isuttaneet rairuohoja? Tai käyneet tänään virpomassa, tai onko teillä käynyt virpojia?

 

 

Hauskaa sunnuntaita!
- Turveltaja

 


 

Sunnuntai 26.3.2017

 

Heipä hei. Osan 4 uusinta on julkaistu. Lukemaan pääsee vaikkapa  tästä

Seuraavan osan uusinnan saan luultavasti valmiiksi seuraavan parin viikon sisään.

 

 

-Turveltaja

 


 

Sunnuntai 19.3.2017

 

Hellurei kaikille! Inspiraation iskettyä päädyin tänää lisäämään muutamaan osan 19 kohtaukseen tekstiä melko roimasti. (myös kirjoitusvirheitä yritin korjailla) Mikäli joku vielä eksyy tätäkin lukemaan niin jättäkäähän kommenttia =)

Kommenteista puheen ollen siirsin myös vanhat etusivulla julkaistut kommentti vastaukset niille kuuluville paikoilleen kommentti osioon.

Jos nyt ei katastrofeja tapahdu niin ajatuksena olisi elvyttää tämä blogi taas henkiin. Perhe on tallessa ja jatkoa suunnitteilla, ensin kuitenkin luultavasti tulee vanhojen osien uusinnoista nro. 4 ulos. Sitä varten on olemassa jo tarvittavat muutama kuva, enää puuttuu teksti. Uskoisin saavani sen ensi viikonlopun aikaan valmiiksi.

MIllä mallilla muuten nykyään on ylipäätään Sims tarinoiden kirjoittaminen? Löytyykö tarinan kertojia paljonkin? Olen itse ollut hieman ulkona koko touhusta viimeisen reilun puolivuotta.

Ihanaa kevättä kaikille! Toivottavasti nähdään taas pian.

 

-Turveltaja

 

 

 

Vanhemmat päivitykset

torstai, 27. heinäkuu 2017

Osat 1-13

 

 

Kiitos Vuodatuksen uusuitumisen muutama vuosi takaperin. Minulta katosi kuvat osaan 16 saakka. Koneella oli, onneksi, tallessa edes kuvat osasta 14 eteenpäin ja ne ovat paikoillaan kirjoituksissa.

Kuvaan ja kirjoitan parhaillaan vanhoja osia uusiksi ihan kuvien kanssa. Tarina ei siis etene osasta 19 ennen kuin saan vanhat osat kuosiin. (Löytyy taustatietoa nykyisistä hahmoista ja juonikuvioista yms)

Uudelleen kirjoituksen johdosta juoni on tarinamaisempi ihan alkuosista alkaen. Alunperin alku oli ihan perus lc meininkiä. Jotain on lisätty, jotain poistettu, mutta lopputulos on kuitenkin sama.

Ensimmäisissä osissa on vain muutama hassu kuva, ovat kyllä muutenkin hyvin lyhyitä. Osissa 5 ja 6 on jo kohtalaisesti kuvia ja osasta 7 etiäpäin päästään "normaali" pituuksiin.

Hyviä lukuhetkiä!

 

 

 

Osa 1: Blondi saapui kaupunkiin
Uusittu versio (31.10.15)

Osa 2:Yllätyksiä ja järkytyksiä
Uusittu versio
(1.11.15)

 

Osa 3: Vaikeita valintoja
Uusittu versio (14.11.15)

Osa 4: Haamuja menneisyydestä
Uusittu versio (26.3.17)

Osa 5: Riitaa ja rakkautta
Uusittu versio (9.4.17)

Osa 6: Rakkauden satuttama
Uusittu versio (30.4.17)

 

Osa 7: Rakkauden hinta on nimensä veroinen

Osa 8: Uudet tuulet

Osa 9: Mahdoton on tapahtunut

Osa 10: Ikuisesti sinun

Osa 11: Teoillasi on seuraukset

Osa 12: Yhteinen sävel

Osa 13: He seuraavat sinua

sunnuntai, 30. huhtikuu 2017

Osa 6: Rakkauden satuttama

 

Seuraavan uusinnan aika. Alkupreäinen versio oli kirjoitettu Rosalien kertomana, joten sitä kunnioittaen päätin kirjoittaa tämän uusinnan alun myöskin Rosalien kertomana, mutta vaihtaa sitten tavanmukaiseen ulkopuoliseen kertojaan.

Hyviä lukuhetkiä.

 

Kuvia 31 kpl

 

 

 

photo 61_zpsli4wocuz.jpg

Mä olin just täyttäny 16. En olis halunnu mennä lukioon, mutta lopulta en keksinyt muutakaan, mikä olisi edistänyt mua haaveilemallani uralla. Haluan olla jonain päivänä mediamoguli. Vanhemmilla ei olis ollu mitään sitä vastaan, vaikken olis mennytkään lukioon, vaan johonkin ammatilliseen koulutukseen. Sanoivat vaan itse tietäväni mitä haluan, tai jotain sinne päin. Ne sanoo niin aika usein. Saan muutenkin päättää hyvin paljon itse mitä teen. Ilmeisesti en siis ole kakara pahimmasta päästä.

photo 62_zpsrytky72q.jpg

Mun pikkuveli Ryan oli nyt 11-vuotias ja edelleen yhtä lutunen kun neljä vuotiaana. Oon sitä mieltä että siitä tulee vielä kaupungin sydäntensärkijä kunhan kasvaa vähän.

photo 63_zps8ti3i4ax.jpg

Vaikka meillä olikin ikäeroa, viihdyttiin hyvin keskenämme. Keinuleikki oli yksi Ryanin ehdottomista lemppareista ja minähän hyvänä siskona tietysti retuutin pikkuveljeäni harvasen päivä. Isä ei tosin ollut kovin innoissaan, sillä oltiin kerran onnistuttu tuhoamaan postilaatikko...hupsis. Ehä mä voinu tietää et Ryanilla on nii pitkät jalat jo nykyää!!

photo 64_zpsb7pxzsto.jpg

Vanhempien kanssa mulla ei ollu oikeestaan mitään ongelmia, ne oli ihan parhaita. Milloin esittivät keittiössä jotain näytelmää tai muuten vaan hölmöilivät.

- Kulta mitä sinä nyt?

- Ollakko vai eikö olla tämä...eeeh...taco? Herkullinen.

- Mitä tuo nyt oli olevinaan?

- Improvisoitua keittiötaidetta.

- Ehehee. Voi sinua, olet niin hömelö.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 65_zpsjuhogznr.jpg

Rosalie istui parhaan ystävänsä Marissan kanssa koulun pihalla ennen tuntien alkua, kuten heillä oli tapana tehdä joka aamu. Tytöt olivat ystävystyneet nopeasti ensimmäisten kouluviikkojen aikana.

Rosalie oli tavannut Marissan jo ylä-aste aikoina, mutta vielä tuolloin Marissa oli liikkunut muutaman suositun tytön muodostamassa pissisjoukossa, johon Rosaliella ei olisi ollut asiaa kuuna päivänä. Punapää oli ollut joukossa mukana ainoastaan koska oli ollut ryhmän muiden tyttöjen kanssa parhaita ystäviä vielä nuorempana. Hän ei ollut halunnut joutua mustamaalatuksi jättäytymällä joukosta. Marissa oli arvellut ylä-asteen päättymisen ja opiskelujen alkamisen jälkeen saavansa olla uudessa koulussa rauhassa ja ilmoittanut kevätjuhlan jälkeen muille jäsenille lähtevänsä omille teilleen. Tytön harmiksi hän ei kuitenkaan päässyt pissiksistä eroon kuten oli suunnitellut.

photo 66_zpsjffzvolf.jpg

- Katsohan Serena, maalaisluuserit pitävät taas aamukokoontumistaan! Meinasitteko kenties lähteä tekemään heinäseipäitä? Kuului nariseva ääni rappusten suunnalta.

- Argh mun korvat ei kestä tota narinaa, Rosalie tiuskaisi puoliääneen.

- Kuulitko Rosalie, joku taisi mainita jotain heinäseipäistä. Tietääköhän Janessa edes mikä on heinäseiväs, hän kun muistuttaa itse enemmänkin kuivunutta kukkakeppiä, Marissa pohti kuuluvalla äänellä Rosalien yrittäessä pidätellä nauruaan.

photo 67_zpsg535flhe.jpg

- Hm. Luulevat olevansa fiksuja, Janessa tiuskaisi.

- Kukaan ei ole yhtä fiksu kuin sinä Janessa, Serena sanoi mielistellen.

Janessa oli kaupungin seurapiirien kuuluista pikku-prinsessa. Hän ei olisi ollut mitään ilman sikarikasta isukkiaan, joka tietenkin antoi prinsessalleen kaiken mitä tämä ikinä halusi. Viimeisinpänä oikkuna oli tainnut olla käynti huulientäytössä, jonka lopputulos oli ollut enemmän hirvittävä kuin kaunistava. Onneksi turvotus oli laskenut kuitenkin muutamassa päivässä, joten tyttö parka ei näyttänyt enää aivan pusukalalta.

Serenasta oli tullut Janessan uskotuin "palvelija" Marisan lähdettyä. Serena ei aina pitänyt blondin komentelusta, mutta hänellä olivat vaihtoehdot vähissä nähtyään miten Janessa oli kohdellut Marissaa, ja kohteli edelleen tämän lähdettyä joukosta.

- Hae minulle rasvaton mocca latte ennen tunnin alkua, Janessa käski vilkaisematta Serenan suntaan.

- Kyllä Janessa, Serena niiasi hieman ja lähti sisälle hakemaan lattea.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 68_zps3gyy46yk.jpg

Luokassa kävi kova puheensorina ennen opettajan saapumista. Takapenkin veljekset kinastelivat keskenään toisen aamulla ryöväämistä farkuista. Janessa vaihtoi jatkuvasti kenkiään koska ei osannut päättää kummat sopisivat hänen asuunsa paremmin. Serena puolestaan kehui kumpiakin kenkä vaihtoehtoja maasta taivaaseen. Loput yrittivät olla menettämättä hermonsa jo ennen aamu yhdeksää.

Äkkiä luokan ovi avautui ja oppilaat hiljenivät sekunnissa. Kaikki katsoivat hämmästyneenä tulijaa, joka käveli opettajanpöydän luo kylmän viileästi

photo 69_zpszkvc6smv.jpg

- Hyvää huomenta oppilaat! Olen teidän uusi äidinkielen opettajanne Olivia Fransesca De Luna Monde, mutta voitte kutsua minua neiti mondeksi. Entinen opettajanne on estynyt ja hänet on siirretty muihin tehtäviin, eikä siitä sen enempää. Minut on nyt nimetty tähän vaikeaan tehtävään, mutta mitäpä tuosta. Olen aina pitänyt haasteista.

- Koska en tunne teitä, aloitetaan pienellä esittely kierroksella. Kertokaa harrastuksistanne ja tulevaisuuden haaveistanne, mahdollisesti ammatillisista haaveista. Minä aloitan. Eli siis nimeni on Olivia Fransesca De Luna Monde. Olen ollut opettajana yli 10 vuotta ja nautin suuresti työstäni. Harrastan pilatesta ja minulla on 5 koiraa joiden kanssa lenkkeilen ahkerasti. Vain niin voitte päästä samoihin mallinmittoihin kuin minä. Muistakaa myös että roskaruuan syöminen on pahasta. Se riittänee minusta. Ole hyvä neiti eturivissä, voit jatkaa.

photo 610_zps3aigpu81.jpg

- No siis hei kaikkihan tuntee mut, kai tässä ny on sit pakko jotain sanoo siis. Voi ei mitähän mä ny oikeen keksisin...Ihguu, nyt mä keksin! No siis hei mä oon Janessa kaupungin kaunein, rikkain ja muotitietoisin henkilö. Mä toin mun uuet 500 simoleonin varakengätkin mukana, kattokaa ny miten upeet ne on. Iha jokaisella ei tälläsiä ookkaa. Mitä mieltä neiti monde on, kummatko näistä olisi paremmat...

- Krmm...eiköhän se ollut siinä. Seuraavana herra sieltä, ole hyvä.

photo 611_zps68slwuhh.jpg

- Ai mää vai? Okei. Oon Cedric, mulla ei oo koiria, enkä harrasta pilatesta. Syön toisinaan roskaruokaakin, okei aika usein. Mä pelaan lätkää ja haluasin joskus pelaamaan NHL:lään. Ei muuta.

photo 612_zpsbtlvkp6e.jpg

- Mä oon Daniel ja mul on kaksoisveli on tossa vieressä. Mä oon kaupungin komein ja siistein jätkä. Mä en harrasta liikuntaa, mitä nyt mätän mulkeroita toisinaan turpaan. Ja tietysti juoksen naisten perässä! Musta tulee vielä kaupungin tunnetuin seurapiiripörriäinen.

photo 613_zpslvk5s2hr.jpg

- Etkä oo komein ku mä oon komein. Nimi on siis Dylan. Mä pelaan futista ja musta tulee viel seuraava Ronaldo. Tää lukio on mulle vaan hätävarana jos joku ääliö potkasee multa kintu paskaks enkä voi sit enää pelata, mut jos niin käy ni mä hakkaan sen hyypiön tuusa nuuskaks. Ja jos en voikkaan pelata, ni sit must tulee kuningas.

- Kiitos, seuraava.

photo 614_zpsy9hqzexy.jpg

- Moi, mä oon Marissa ja haaveilen opetusministerin paikasta. Mulla on kaksi kissaa, mutta mäkään en harrasta pilatesta ja syön usein roskaruokaa.

photo 615_zpsij5pqc0t.jpg

- Serena täs moi. En nyt ehdi vastaamaan, jätä viesti äänimerkin jälkeen...piip...hihihi

- Mmm...kiitos, sitten.

photo 616_zpsbdbeozop.jpg

- Oon Rosalie haluaisin joskus mediamoguliksi ja...

- Siis mitä sä kuvittelet? Janessa keskeytti pisteliäästi.

- Noniin nyt riittää. Jatketaampa sitten tunnin aiheeseen. Ottakaa vihot esille, saatte tehdä ensin hieman muistiinpanoja.

photo 617_zpshd5sst81.jpg

- Mut ope...

- *mulkaisu*

- ...neiti Monde...Mikä on se kaava x=1:2=y2, Daniel kysyi viisaana.

- Paneudutte siihen matematiikan tunnilla. Nyt, kirjoittakaa tämä ylös, neiti Monde komensi ja osoitti taululle heijastamaansa kuvaa ennen kuin alkoi selittää tehtävää tarkemmin.

photo 618_zpsarxuwph0.jpg

Kaikki kirjoittivat taululle heijastettua tekstiä kiivaasti vihkoihinsa, samalla kun yrittivät epätoivoisesti kuunnella neiti Monden papatusta.

Rosalie ei pystynyt keskittymään tuntiin ollenkaan. Hänen ajatuksen harhailivat luokan toisella puolella istuvaan Cedriciin. Poika näytti raapustavan vihkoonsa keskittyneesti. Rosalie oli ollut ihastunut Cedriciin ensimmäisestä koulupäivästä lähtien, kun hän oli nähnyt tämän ensimmäistä kertaa. Pojan siniset silmät olivat vanginneet hänet täysin ja Rosalie oli lehahtanut kirkuvan punaiseksi välittömästi pojan hymyiltyä tytölle.

Alkuhämmennyksestä selvittyä heistä oli kuitenkin tullut hyviä kavereita. Monesti he istuivat ruokalassa kiroamassa palaneita tai mauttomia ruokia, auttoivat toisiaan läksyissä ja juttelivat niitä näitä. Cedric ei kuitenkaan tuntunut noteeraavan Rosalieta mitenkään muuten.

Viikkojen kuluessa Rosalie oli vahingossa möläytänyt Cedricille päin naamaa ihastuneensa tähän. Poika oli vain hymyillyt ja sanonut, että olisi ehkä parempi olla vain kavereita. Eniten Rosalieta koko tilanteessa oli hämmentänyt, ettei häntä hävettänyt möläytys ollenkaan. Vaikka Cedric olikin torjunut hänet, elätteli Rosalie edelleen toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, sillä Cedricillä ei ollut tyttöystävää. Tiettävästi ollut milloinkaan.

- Ehkä se tykkääkin pojista...Rosalie ajatteli mielessään

- Ei, ei, ei. Nyt keskity, Rosalie moitti itseään ja jatkoi kirjoittamista vilkuillen kuitenkin välillä luokan toiselle puolelle.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 619_zps7aanegfw.jpg

Yhtenä iltana paria viikkoa myöhemmin Rosalie istui tietokoneella juttelemassa muutaman ystävänsä kanssa Simbookin välityksellä. Yksi näistä oli Cedric. Rosalie ei tiennyt miten keskustelu oli ajautunut siihen, mutta Cedric oli juuri kertonut uudesta tyttöystävästään.

- Mut kai me voidaan silti olla vielä ystäviä?

- Joo, toki, Rosalie kirjoitti hitaasti näppäin kerrallaan pidätellen samalla kyyneliä.

- Mä tarkotan sitä! Oot mulle kuitenkii tosi tärkee kaveri ja en halua loukata sua mitenkään.

- Sä ansaitset jonku paremman ku mä, sä tiedät sen.

Rosalie kirjoitti jo vastausta, mutta pyyhki sen lopulta pois kyynelten alkaessa virrata vuolaasti hännen poskilleen.

photo 620_zpsh5sih55e.jpg

Rosalie sammutti tietokoneen ja lähti huoneeseensa ennen kuin joku kuulisi hänen itkevän. Vaivalloisesti tyttö kapusi sängylleen makaamaan. Hän katsoi ulos ikkunasta kohti taivasta, mutta ei nähnyt yhtään tähteä pilvien takaa. Näytti siltä kuin taivaskin olisi aikonut itkeä hänen kanssaan.

Yöpöydällä oleva kännykkä kuului piippaavan uuden viestin merkiksi, mutta Rosalie ei halunnut kuulla enää tänään kenestäkään. Hän halusi vain olla yksin. Rosalie pyyhki kyyneliä tyynyn reunaan hokien samalla mielessään miksi hänelle kävi näin. Vihdoin aamuyön puolella surullinen nyyhkytys hiljeni, kun Rosalie viimein nukahti.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 621_zpsaxg1xy8p.jpg

- yf, voiko etovampaa näkyä olla.

photo 622_zpsyqcvzaai.jpg

- Aina kun nään noi kaksi jossain nurkassa lirkuttelemassa, niin tekee mieli oksentaa. Liian lällyä, Rosalie puhisi välitunnilla.

- Anna sille pari viikkoa, Marissa mutisi välinpitämättömänä. Hän arveli ettei suhde kauan kestäisi.

- Oletko sitä mieltä?

- Ehdottomasti. Usko huvikseen, Janessa ei kauaa jaksa Cedriciä katsella. Tai sitten Cedric tajuaa Janessan olevan täysi bimbo, joka ei nää omaa napaansa pidemmälle. Kummin vain, se on ohi parissa viikossa. Lyödään vaikka vetoa.

- Okei, kympistä vetoa.

- Sovittu.

photo 623_zpsj0ppmx1a.jpg

Rosalie käänsi vihdoin katseensa pois kuhertelevasta parista. Ehkä Marissa oli oikeassa ja Rosalie huolehti turhia. Kyllä hänkin jollain tasolla tiesi, ettei Janessan ja Cedricin suhde luultavasti hamaan loppuun asti kestäisi. Jotenkin se oli vain tuntunut niin isolta ja lopulliselta asialta.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 624_zpsbixvdswt.jpg

Pari viikkoa myöhemmin syksy oli saapunut kaupunkiin. Kirjavat lehdet leijalaivat alas puista Rosalien kävellessä aamulla kouluun. Vaikka olikin syksy, päivät olivat vielä suhteellisen lämpimiä, joten Rosalie oli aamulla jättänyt takkinsa kotiin. Saavuttuaan koululle Rosalie teki havainnon, että moni muukin arveli tarkenevansa vielä kesävaatteissa. Osa hänen luokkansa pojista näytti pelaavan koripalloa t-paitasillaan ja joku tyttö peräti täysin hihattomassa topissa. Pihan poikki kulkiessaan Rosalie nosti hymyillen kättään muutamalle penkillä istuvalle tytölle.

photo 625_zps1rnidhgb.jpg

Rosalie suuntasi kulkunsa suoraan toiseen kerrokseen kohti kirjastoa. Hän oli tullut koululle hieman aiemmin ajatuksenaan käydä lainaamassa koulun kirjastosta muutama lähdekirja esitelmäänsä varten.

photo 626_zpsk3zwfy0u.jpg

Tyttö kuuli puhetta toisen kerroksen aulasta ja pysähtyi seinän taakse kuuntelemaan tunnistettuaan äänet. Varovasti hän kurkisti aulaan saadakseen epäilylleen varmistuksen ja kyllä, hän oli oikeassa. Rosalie näki aulassa Cedricin keskustelevan Janessan kanssa ja vetäytyi hieman kauemmas nurkan taa, jottei häntä olisi huomattu.

- Janessa mä sanon nyt suoraan, että tästä ei tule enää mitään.

- Mitä sä tarkotat?

- Tarkotan sitä, että mä jätän sut.

- MITÄ?!?

- Kuulit oikei. En nää enää mitään syytä jatkaa tätä suhdetta. Mä haluan jotain ketävämpää ja aitoa. Tässä sitä ei ollut.

- Et voi olla tosissasi! Mä olen parasta, parempaa kun mitä sä voit saada. Sä oot helvetin tyhmä jos jätät mut.

- Sittenpähän olen. Mä en vaan nää minkäänlaista tulevaisuutta sun kanssa. Tämä oli tässä.

photo 627_zpsohmh620x.jpg

- AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! MUT ON JÄTETTY! Kaikui kimakka huuto koulun käytävillä, kuin pientä sikaa olisi teurastettu.

- SÄ TUUT KATUMAAN TÄTÄ NIIN PAHASTI!

- Enpä usko, Cedric vastasi, vaikka Janessa oli jo ehtinyt juosta portaisiin.

photo 628_zps2fe0qj99.jpg

- SE JÄTTI MUT! Janessa itki vuolaasti.

- Kuka? Serena kysyi

- No Cerdric! Kuka muukaan?!

- Aa, minä luulin et se oli toinen...Cedric on kyllä idiootti kun jätti sut.

- ÄLÄ MAINITSE SITÄ SANAA! Itseasiassa älä enää koskaan mainitse tästä. Ei edes puolella sanalla. Hae meikkipussini!

- Kyllä majesteetti, Serena niiasi ja juoksi suoraan lokeroille hakemaan Janessan meikkipussia.

- Tämä kostetaan vielä, Janessa pyyhki kyyneleet ja uhosi peilikuvalleen.

- Cedric saa maksaa kalliisti...

photo 629_zpsafex8vjc.jpg

Janessan juostua päätäpahkaa Rosalien ohi suoraan tyttöjen vessaan, oli Rosalie hipsinyt hiljaa tyytyväisenä suoraan luokkaan odottamaan tunnin alkua. Luokassa ei ollut vielä muita. Rosalie meni vakiopaikalleen ja laski kirjapinon sylistään pöydälle. Hänen hymynsä ulottui korviin asti tytön istuessa tuolille katselemaan ikkunasta avautuvaa maisemaa.

Rosalie kuuli luokan oven avautuvan. Hän vilkaisi nopeasti kuka luokkaan astui ja näki Cedricin laahustavan omalle paikalleen väsyneen näköisenä. Poika nyökkäsi Rosalielle tervehdykseksi, mutta tyttö käänsi päänsä nopeasti pois. Hän ei halunnut Cedricin huomaavan kuinka onnellinen hän oli tämän erosta.

 

 

 

XXXXX

 

 

photo 630_zpsnzvgb05h.jpg

Ryan ei ollut järin lahjakas matemaattisesti, kuten ei isosiskonsakaan. Erno yritti epätoivoisesti auttaa Ryania läksyissä, jotta pojan päähän jäisi edes jotain numeroiden kiehtovasta maailmasta. 

- Matikka on ihan typerää, Ryan mutisi laskiessaan samaa tehtävää kolmatta kertaa uudestaan.

photo 631_zpssucarmpo.jpg

Rosalie kuuli Ryanin kiroamisen ja muisti miten itse oli aikanaan ollut samassa jamassa. Ei hän edelleenkään mikään matikka nero ollut, mutta jotenkin se sentään sujui.

Tyttö otti kaapista itselleen ja lasin ja täytti sen kylmällä vedellä. Juuri kun hän oli saanut otettua lasista ensimmäisen kulauksen ovikello soi.

- Rosalie menisitkö katsomaan kuka siellä on? Kuului Ernon pyyntö olohuoneesta.

- Juu. Kukahan siellä mahtaa olla. Vähintään joku kaupustelija, Rosalie mutisi itsekseen.

 

 

sunnuntai, 9. huhtikuu 2017

Osa 5: Riitaa ja rakkautta

 
Eipä muuta kuin lukemaan ->
 

Varoitus: Osa sisältää kiroilua

 
 
Kuvia 12 kpl
 
 
 
 
photo 51_zpsf3ya07ze.png
 
Erno säikähti pahoin huomattuaan vaimonsa makaavan lattialla tajuttomana. Mies yritti ensin herätellä Donnaa kutsumalla tätä nimellä, mutta tuloksetta. Nopeasti mies soitti ambulanssin, eikä kulunut kauaakaan kun ambulanssin ääni jo kuului vaimeana kaukaisuudesta.
 
Ambulanssin tultua heidän pihaansa Donna kuitenkin heräsi äkisti kovaan ujellukseen ihmetellen mitä oli tapahtunut. Ensihoitajat tutkivat Donnan ja totesivat tämän luultavasti vain pyörtyneen väsymyksestä ja käskivät tämän lepäämään kunnolla. Ensihoitajat poistuivat paikalta ja Erno veti yhä pöllämystyneen vaimonsa lattialta ja halasi tätä helpottuneena.
 
- Säikäytit minut kunnolla, Erno sanoi ja rutisti vaimoaan kuin viimeistä päivää.
 
- Miksi et mennyt nukkumaan jo ajat sitten? Mies kysyi ihmeissään ja sai Donnan suuttumaan.
 
photo 52_zpsuaywqgov.jpg
 
- Miten muka voisin mennä nukkumaan kun Rosalie ei suostunut rauhoittumaan sänkyynsä ja kaikki kotityöt on tekemättä ja sinä olet aina vain töissä!?!? Missä helvetissä sitä nytkään on luuhattu näin saatanan myöhään?!?!? Donna ärjyi vihaisena.
 
- No juuri siellä töissä tai oikeammin matkalla. Työkaverin auto hajosi ja jouduin kävelemään loppumatkan, Erno sanoi rauhallisesti hän ei alkaisi huutamaan.
 
- Niin varmaan joo.
 
- No kyllä ja mitä jatkuvaan työn tekoon tulee niin tarvitsemme rahaa. Lupaan kuitenkin osallistua jatkossa enemmän kotitöihin jos se auttaa sinua, Erno vakuutti ja samalla hetkellä Rosalie alkoi itkeä huoneessaan.
 
- Voit aloittaa laittamalla lapsesi takaisin nukkumaan. Sopiiko jos jatketaan aamulla, minä olen nyt todella väsynyt ja tarvitsen unta.
 
Erno nyökkäsi vastaukseksi ja suuntasi lastenhuoneeseen katsomaan mikä Rosaliella oli hätänä.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 53_zpsacgmo1ba.jpg
 
- Rosalie! Ei ruokaa saa heitellä, Erno yritti ojentaa tytärtään tämän heitettyä edessään olleen mansikan kukkien sekaan. Aluksi Rosalie nauroi iloisesti, mutta ilme synkkeni pian tytön huomatessa isänsä ottavan mansikan kukkien seasta ja syövän sen. Erno kuitenkin antoi Rosalielle uuden isomman mansikan jota tyttö alkoi natustamaan tyytyväisenä.
 
- Voi kun Rosalie on jo kasvanut niin isoksi, Donna huokaisi haikeasti.
 
- Minä haluan toisen lapsen! Nainen jatkoi päättäväisesti ja sai Ernon huomion itseensä.
 
- Oletko ihan varma? Tai siis kyllä minulle sopii, mutta eihän se helppoa tule olemaan kahden lapsen kanssa.
 
- Täysin varma. Sitä paitsi Rosaliehan lähtee jo vajaan parin vuoden päästä kouluun.
 
- Selvä. Meille tulee toinen lapsi. Olisikohan potra poika tällä kertaa, Erno haaveili.
 
photo 54_zpsokdddij5.jpg
 
Yllättäen Donnalle tuli huono olo. Nopeasti hän nousi ylös tuoliltaan ja juoksi vessaan hölmistyneen miehensä ihmetellessä mitä juuri tapahtui. Hetken kuluttua Donna tuli takaisin istumaan pöydän ääreen.
 
- Luulen...että olen jo raskaana...
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 55_zpsialretj5.jpg
 
Rosalie oli välttämättä halunnut isänsä leikkimään kanssaan barbeilla, joten ruokapöydän siivoaminen lounaan jäljiltä oli nakitettu Donnalle. Erno oli kyllä tarjoutunut siivoamaan pöydän, mutta päättäväinen Rosalie oli toista mieltä. Hymyillen Donna oli hätistänyt Ernon leikkimään uudella nukkekodilla ja ruennut itse siivoamaan pöytää.
 
Lautaspinoa nostaessaan nainen tunsi poltetta vatsassaan.
 
- Eihän vielä voi olla aika? Hän ihmetteli ja istuutui samalla tuolille. Supistus meni nopeasti ohi joten Donna arveli sen olleen väärä hälytys ja jatkoi pöydän siivoamista.
 
photo 56_zps2eyspf2w.jpg
 
Ennen kuin hän ehti nostamaan laseja käteensä uusi voimakkaampi supistus iski, joka miltei pudotti hänet polvilleen.
 
- Erno! Donna huusi hieman tärisevällä äänellä.
 
- Erno perkele! Etkö sitä ääliö kuule mitään!
 
- Mitä?! Mies tuli juosten keittiöön.
 
- Lähdetään sairaalaan. Poika taitaa haluta ulos.
 
- Nyt jo?! Erno panikoi ja alkoi miettiä kuumeisesti mitä hänen pitikään tehdä. Ensin hän soitti taksin ja sen jälkeen juoksi hakemaan naapurin rouvan, joka oli pyydetty hoitamaan Rosalieta synnytyksen ajaksi. Taksin saavuttua Erno kaivoi valmiiksi pakatun laukun vaatekaapin ylähyllyltä mukaansa ja auttoi vaimonsa istumaan taksiin. Hän antoi vielä nopeat ohjeet lasten hoitajalle, minkä jälkeen matka sairaalaan saattoi alkaa.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 57_zpsxxri9a8i.jpg
 
Muutamaa päivää myöhemmin Donna ja uusi tulokas olivat päässeet kotiin molemmat hyvissä voimissa. Synnytys oli mennyt kaikin puolin hyvin, ja vauva syntyi terveenä, vaikkakin pikku-Ryan oli halunnut tulla maailmaan hieman normaalia aiemmin.
 
Ensimmäiset päivät kotona olivat menneet täysin tutustuessa tuohon pieneen ihmeeseen, joka nukkui suurimman osan päivästä. Etenkin Erno oli haltioissaan Ryanista ja leperteli tälle kaiket päivät, oli poika sitten hereillä tai ei. Rosalie sen sijaan ei ollut niin innoissaan uudesta pikkuveljestään. Vauva sai kaiken huomion vaikka olikin vain tyhmä huutava rääpäle.
 
photo 58_zpsshlvivt6.jpg
 
- Isi. Tule leikkimään.
 
- Hmm... en nyt ehdi. Laitan juuri pikkuveljeäsi nukkumaan, Erno mutisi hajamielisenä leperrellessään Ryanielle, joka hymyili tyytyväisenä.
 
Rosalie lähti huoneesta jälleen pettyneenä. Mikä muka tuossa rääkyvässä madossa oli niin hienoa, eihän se osannut edes puhua. Rosalie meni ulos katselemaan tähtiä, sillä vaikka mitä tapahtuisi, vaikka maailmasi tuntuisi murenevan voit aina luottaa tähtien tuikkivan siellä missä ennenkin.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 59_zpsfmxdnsdr.jpg
 
Seuraavana syksynä oli Rosalien aika lähteä kouluun. Tyttö ei oikein tiennyt oliko hän innoissaan koulusta vai ei, mutta kai sieltä joku leikkikaveri edes löytyisi. Ryan kun oli Rosalien mielestä edelleen vain huutava rääpäle.
 
Donna ja Erno vilkuttivat haikeina Rosalien noustessa koulubussiin. Donna ei voinut olla tirauttamatta paria kyyneltä. Heidän esikoisensa aloitti jo koulun! Aika riensi niin nopeasti, pian Ryankin lähtisi kouluun, Donna päivitteli mielessään.
 
photo 510_zpsy7xh0pqs.jpg
 
Koulusta päästyään Rosalie meni suoraan Ryanin huoneeseen, jossa poika leikki iloisesti puujunallaan. Rosalie kyykistyi pojan luo ja halasi tätä.
 
- Et sinä ehkä niin hirveä olekaan. Mutta älä kerro kenelekkään! Tyttö sanoi ja kutitti veljeään. Tytölle oli tullut päivän aikana ikävä iloista Ryania, vaikka se olikin hieman vaikea myöntää. Ehkä hän jatkossa leikkisi veljensä kanssa hieman enemmän, mutta vain silloin kun vanhemmat eivät olleet näkemässä.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
- Kiitos! Rosalie sanoi ja nousi ruokapöydästä. Hän suunnisti suoraan eteiseen jossa laittoi kengät jalkaansa.
 
- Minne olet menossa tähän aikaan? Hölmistynyt Donna kysyi tyttäreltään.
 
- Menen Jackin kanssa takapihalle katsomaan tähtiä teleskoopilla. Koulussa käskettiin tehdä niin, Rosalie sanoi vaikka kyseessä eivät kyllä olleet läksyt.
 
- Hyvä on, mutta tule tunnin päästä takaisin. Älkääkä menkö liian lähelle jyrkännettä, Donna sanoi.
 
- Okei.
 
photo 511_zpsx1u4kjv8.jpg
 
- Moi, anteeksi olen myöhässä. Meillä oli ruoka.
 
- Ei se mitään. Kato tonne, Jack sanoi ja viittoi Rosalieta katsomaan teleskoopilla löytämäänsä tähtikuviota.
 
Jo ennen koulun alkamista Rosalie oli pitänyt tähtien katselusta, vaikkei ollut paljoa niistä ymmärtänytkään. Tytön onneksi hänen luokallaan oli mukava poika joka tiesi paljon tähtitieteestä. He katselivat usein yhdessä iltaisin tähtiä Rosalien takapihalla josta oli hyvä näkymä merelle.
 
photo 512_zpso1hiytp3.jpg
 
Toisinaan Rosalien ajatukset harhailivat tähdistä vanhaan majakkaan, joka kiinnosti häntä suuresti. Hänen tietojen mukaan majakka ei ollut toiminut pitkään aikaan ja häntä kiinnosti liittyikö siihen jokin mysteeri. Tyttö oli kysynyt asiaa joskus Jackiltä, mutta poika ei tiennyt mitään majakasta.
 
- Tuolla se Otava on, Jack hihkaisi ja sai Rosalien havahtumaan haaveistaan.
 
- Näytä!
 
 

sunnuntai, 26. maaliskuu 2017

Osa 4: Haamuja menneisyydestä (uusittu)

 
Aika osan 4 uusinnalle. Alkuperäisessä mentiin aikamoista haipakkaa eteenpäin, joten niin mennään täsäskin. Eikun vaan lukemaan.
 
Kuvia 8
 
 
 
 
photo 41_zpsz3shftbu.jpg
 
Oli tuiki tavallinen aamu. Donna oli herännyt ennen Ernoa ja laittanut jo kahvin tippumaan. Odottaessaan miehensä heräämistä Donna haki postin, kuten kaikkina muinakin aamuina. Ulos astuttuaan Donna heilautti tekopirteästi kättään naapurin rouvalle, joka ulkoilutti pientä pörröistä koiraansa.
 
Donna otti kasan kirjeitä postilaatikosta ja selasi ne nopeasti läpi.
 
- Lasku, lasku, lasku, pelkkiä laskuja. Hei...mikäs tämä on? Nainen käänteli kädessään vaaleaa kuorta jonka päällä luki hänen miehensä nimi.
 
- Voisiko tämä olla... Erno! Herää! Blondi huusi juostessaan takaisin sisälle. Hän repi peiton unisen miehensä päältä ja tämä suostui vaivoin nousta istumaan.
 
- Mitä nyt? Mies Erno kysyi haukotellen.
 
- Luulen että isyystestin tulokset ovat tulleet, Donna sanoi ja ojensi kirjekuorta miehelleen, jonka väsymys oli kaikonnut sen siliän tien.
 
- Avaa se! Nainen sanoi kärsimättömänä kummankin oltua hetken hiljaa. Erno otti kirjeen ja huokaisi raskaasti ennen kuin repi sen auki.
 
Donna ei olisi malttanut odottaa ja katseli kärsimättömänä miestään tämän lukiessa paperia rivi riviltä.
 
- Täsmää.
 
- Mitä?
 
- DNA täsmää. Minä olen Rosalien biologinen isä!
 
- Oikeasti!? Donna ei ollut uskoa miestään ja nappasi paperin Ernon kädestä.
 
- Hurraa! Hän hihkaisi ja hyppäsi miehensä kaulaan luettuaan testin tuloksen. Donna oli ollut varma, että hänen tuurillaan Oscar olisi ollut Rosalien isä, ja Erno olisi jättänyt hänet ja Rosalien asian selvittyä, mutta nyt hän saattoi huokaista helpotuksesta.
 
- Tule, mennään herättämään tyttäremme, Erno sanoi lempeästi.
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 42_zpsfcxxudqv.png
 
- Valmis?
 
- Valmis.
 
- Eiköhän sitten mennä, Erno sanoi ja ojensi käsivartensa Donnalle herrasmiehen tavoin.
 
Vihdoin oli tullut kauan odotetun hääpäivän aika. Donna oli muuttanut mielensä puvun, koristelujen ja jopa vihkikaavan suhteen niin moneen kertaan, että niin Ernolla kuin jopa vihkipapilla oli meinannut palaa päreet totaalisesti naisen kanssa. Lopulta oli kuitenkin päädytty hyvin yksinkertaiseen seremoniaan ilman suurempia koristeluja.
 
Koska Ernolla ei ollut perhettä, eikä Donna halunnut kutsua omaa sukuaan, oli todistajiksi pyydetty vain pari kirkon siivoojaa, jotka olivat mielellään keskeyttäneet työnsä häiden ajaksi.
 
- Minulle suoduin valtuuksin, nimitän teidät nyt mieheksi ja vaimoksi. Voitte suudella morsianta.
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 43_zpsi43owv15.png
 
Keskipäivän aurinko paistoi kirkkaasi ikkunasta sisään Rosalien leikkiessä uudella lelullaan. Tyttö halasi onnellisena tiikeriä ja silitti sen pehmeää turkkia. Donna ja Erno katselivat sängyn reunalta tyttärensä leikkiä.
 
- Voi kun hän kasvaa niin nopeasti, Donna ehti huokaista ennen kuin kuuli ovikellon soivan. Hän nousi ylös ja vilkaisi ikkunasta ulos nähdäkseen tulijan.
 
- Erno, menisitkö lastenhuoneeseen Rosalien kanssa?
 
- Okei, Miksi ihmeessä? Erno kysyi nostaessaan Rosalien lattialta syliinsä.
 
- Mene nyt vain. Älkääkä tulko ulos ennen kuin sanon niin.
 
Donnan äänessä oli lievää kireyttä, joten Erno totesi parhaimmaksi tehdä niin kuin nainen oli sanonut. Ernon kadottua Rosalien kanssa näkyvistä Donna loihti kasvoilleen tekohymyn ennen kuin avasi oven.
 
photo 44_zpsl6lofucp.png
 
- Äiti! Mikä iiiihana yllätys nähdä sinut täälllä, Donna sanoi kireästi hymyillen edelleen kuin idiootti.
 
- Hei tyttö-kulta. Tiesitkö, että sinut oli erittäin vaikea löytää täältä tuppukylästä? Nyt kun vihdoin löysin sinut niin on aika keskustellä tulevaisuudestasi.
 
- Tulevaisuudestani?
 
- Ehdottomasti. Tervehdi veljeäsi niin minä menen sillä välin sisälle. Tämän kylän ilmasto ei sovi iholleni ollenkaan.
 
Donna halasi veljeään ja pyysi tämän sisälle. Ainut jota Donna oli kaivannut entisestä elämästään, oli hänen suloinen veljensä. Toisinaan nainen oli miettinyt miten James mahtoi pärjätä hänen tiukan äitinsä kanssa. Donnan ajatukset kuitenkin keskeytyivät Magdan alettua paasaamaan Donnan käytöstavoista.
 
- Tajuatko tyttö-hyvä, että olimme Richardin kanssa huolissamme kun katosit noin vain? Olisi ollut kohteiasta jättää edes viesti. Yritimme etsiä sinua, mutta lopulta jouduimme kääntymään poliisin puoleen ja saimme kuulla, että asut nykyään jossain pienessä kylässä ties missä asti! Onneksi löysimme sinut vihdoinkin, Magda luennoi tyttärelleen samalla tarkastellessaan pientä olohuonetta halveksuen.
 
- Ei tämä ole kylä, ihan luokitellaan kaupungiksi...
 
- Ole hiljaa kun puhun sinulle! On epäkohteliasta keskeyttää. Richard olisi tietenkin halunut tulla mukaan, mutta hänellä oli bisneksiä hoidettavanaan.
 

- Richardin takia lähdinkin...en halunnut hänen kanssaan naimisiin.

- Kuules nyt tyttöseni, tuo on aivan typerää! Hän on sinulle juuri sopiva mies, rikas, älykäs, suoraselkäinen, erittäin hyvin menestyvä herrasmies. Myös hänen perheensä on miellyttävä, olen vakaasti sitä mieltä että hän on täydellinen vävy. Joten haluan sinun lähtevän mukaamme välittömästi ja toteuttavan tehtäväsi.

- Minulla ei ole aikomustakaan lähteä mukaasi. Olen tyytyväinen täällä, Donna vastasi päättäväisesti.

- Mitä?! Tässä koirankopissa? Et ole tosissasi. Kun menet naimisiin Richardin kanssa, saat oman siiven kartanosta. Mitä tämä on muka siihe verrattuna?

- Tällä on kaikki mitä tarvitsen. Minulla on koti, aviomies ja lapsi. Mitä muuta muka tarvitsen?

- Hetkinen mitä sanoit miehestä ja lapsesta?

- Niin tosiaan olen naimisissa ja meillä on tytär. Joten voi survoa sen Richardisi sinne minne ei päivä paista.

- Siisti suusi tyttö. Missä on tämä mies? Haluan tavata hänet.

- Erno, tulisitko Rosalien kanssa tänne! Donna huusi Ernolle joka oli kuunnellut lastenhuoneen oven takana keskustelua.

- Kuinka rahvaanomainen nimi, Magda mutisi puoliääneen.

- Hyvää päivää. Olen Erno Donnan aviomies, te lienette Donnan äiti, Erno esittäytyi kohteliaasti ja ojensi kätensä Magdalle, mutta nainen nyrpisti nenäänsä.

- Ei liene järin rikas ja menestyvä tämä mies, Magda sanoi kiertäen Ernoa ja Rosalieta ympäri arvioivasti.

- Ja tämäkö on se tytär?

- Kyllä, hänen nimensä on Rosalie.

- Hmm... onneksi sentään perinyt äitinsä näköä, Magda sanoi hetken Rosalieta tuijotettuaan.

- Hyvä on! Älä nai Richardia, mutta perintöä on turha odottaa. Jätän kaiken Jamesille. Nyt isäsi kuoltua...

- Mitä?! Onko isä kuolut?

- Kyllä valitettavasti. Hän menehtyi viime talvena. Emme voineet kertoa, koska emme olleet löytäneet sinua.

- Äiti, minä...

- Älä enää kutsu minua äidiksesi. Kieltäydyit tehtävästäsi, joten en ole enää äitisi, Magda sanoi töykeästi ja kääntyi pois päin Donnasta.

- Hyvä on! Jätä perinnöt Jamesille ja naita vaikka se vitun Richardkin hänelle. En välitä pätkääkään. Mätäne helvetissä! Ja nyt ulos talostani!

- Me lähdemme nyt. Tule James. Ja Donna. Muista, että tämä on täysin omaa syytäsi.

Donna katsoi kuinka Magda työnsi Jamesia kohti ulkona odottavaa limusiinia ilman hyvästejä. Jamesin surulliset kasvot ilmestyivät auton ikkunaan oven sulkeuduttua. Donna vilkutti kyyneleitä pidätellen surulliselle veljelleen, tietäen etteivät he enää koskaan tapaisi.

 
photo 45_zpsomr5zi1a.jpg
 
Palattuaan perintökartanoonsa Magda aloitti etsimään Jamesille sopivaa puolisoa. Aikansa etsittyään hän löysikin täydellisen kanditaatin ja James vihittiin hänen kanssaan heti täytettyään 18. Magdan löytämä puoliso, Victoria olikin mitä täydellisin vaimo hänen pojalleen, paperilla. Todellisuudessa nainen oli turhamainen, perso rahalle ja välitti vain itsestään. Hän kuitenkin täytti täydellisen tyttären roolinsa naimalla Jamesin ja esittämällä aikansa onnellista vaimoa. Victoria halusi vain kuitenkin miehensä perinnön, voidakseen naida toisen. Miehensä selän takana hän ryhtyikin toimiin saadakseen rahat itselleen.
 
Magdan kuoltua muutaman vuoden kuluttua ja perinnön siirryttyä Jamesille Victoria huijasi miestä ja käytti tätä hyväkseen saadakseen rahat itselleen. Onnistuttuaan suunnitelmassaan saada miehensä perintö kartanoa myöten omiin nimiinsä, hän jätti Jamesin kylmästi.
 
Tajuttuaan mitä oli tapahtunut, oli liian myöhäistä. James oli köyhä ja yksin. Hän syytti itseään tapahtuneesta ja aikansa itsesäälissä ryvettyään mies masentui pahasti. James ei ollut tottunut elämään köyhänä, joten pian hän oli onnistunut kasaamaan itselleen suuret velat. Hän ei enää kestänyt surkeaa elämäänsä, joten lopulta James teki itsemurhan vai 26-vuotiaana.
 
 
 
 
XXXXX
 
 
 
 
photo 46_zpsqlcrjp3i.jpg
 
photo 47_zpsgjslifju.jpg
 
Talvi oli saapunut kaupunkiin ja yön aikana olikin satanut miltei puolimetriä lunta. Erno oli aina pitänyt talvesta ja ehdottikin, että koko perhe lähtisi ulos rakentamaan lumiukkoa. Donna ei aluksi ollut lämmennyt ajatukselle, mutta nähtyään Rosalien ja Ernon innoissaan leikkimässä lumessa, oli blondikin raahautunut vihdoin ulos.
 
Erno oli pyörittänyt jo lumiukon ensimmäisen pallon valmiiksi, kun Donna vihdoin vaivautui tulemaan mukaan. Yhdessä he saivat lukiukon nopeasti valmiiksi ja Donna haki sisältä vielä hieman asusteita.
 
- Siitähän tuli hieno, Erno totesi iskettyään lumikiukolle vielä luudan käteen.
 
- Minusta se näyttää aika pirulliselta, Donna totesi naurahtaen katseltuaan ukkoa hieman kauempaa.
 
- Ei se mitään, erottuupahan muista, Erno nauroi ja nosti hänen jalkojensa juureen kävelleen Rosalien ilmaan.
 
- Mentäisiinkö sisälle juomaan kaakaota, minä ainakin alan paleltua täällä, Donna kysyi hytisten ja sai vastaukseksi iloisen hihkaisun Rosalielta.
 
 
 
XXXXX
 
 
 
photo 48_zpstpfc0ldw.jpg
 
- Perkeleen perkele. Kaikenlaisia kulkupelejä sitä onkin, Erno kirosi kävellessään vesisateessa kohti kotiaan. Hän oli ollut myöhään töissä ja hänen työkaverinsa oli ollut tarkoitus ajaa hänet vuoron jälkeen kotiin, mutta vanha auton rämä oli hajonnut kesken matkan.
 
Työkaveri oli vakuuttanut pärjäävänsä ja komensikin Ernon kävelemään kotiin, sillä matkaa ei ollut enää kuin reilu kilometri. Onneksi mies oli ottanut vaimonsa tarjoaman sateenvarjon aamulla mukaan. Takkia sen sijaan mies ei ollut suostunut ottamaan.
 
Kotitalon tultua näkyviin mies huokaisi helpotuksesta. Kohta hän pääsisi nukkumaan vaimonsa viereen lämpimän peiton alle. Erno kaiveli avaimia taskustaan ja laahusti loppumatkan ovelle. Hän ihmetteli kun ovi ei ollutkaan lukossa. Hän työnsi oven auki ja kiersi katseellaan pimeää eteistä. Mitään outoa ei näkynyt. Mies sulki sateenvarjon ja laski sen kädestään ovenpieleen jatkaen samalla matkaansa olohuoneeseen...
 
 
 
 
XXXXX
 
 
Rosalien luonnepisteet: neitsyt 10/1/9/3/9
 
 
Se siitä tältä erää.