Tässäpä olisi osaan sopiva kappale: www.youtube.com/watch Ja sen pitemmittä löpinöittä...

 

Erno kauhistui näkemästään: Donna makasi lattialla elottoman näköisenä. Erno meni lähemmäksi ja yritti herätellä Donnaa. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten hän soitti ambulanssin.

Aamu alkoi jo sarastaa kun hän vihdoin kuuli ambulanssin sireenin äänen, hän pelkäsi jo pahinta.

Donna kuitenkin heräsi tuohon "korvia hivelevään" ääneen ja ihmetteli mitä oikein tapahtui. Ensihoitajat tutkivat Donnan ja kertoivat hänen vain pyörtyneen, todennäköisesti väsymyksestä. Mitään hätää ei siis ollut. He lähtivät ja Erno saattoi vihdoin huokaista helpotuksesta.

Erno halasi vaimoaan vielä hellästi, ennen kuin Donnan oli lähdettävä töihin. Vaikka Erno kuinka yritti saada Donnan jämään kotiin lepäämään, hän päätti mennä. Eihän se raha puussa kasva...vai kasvaako?

Erno yritti opettaa esikoistaan kävelemään, mutta pikku-Rosalie ei ollut kovin innostunut asiasta. Olisi vain halunnut leikkä Barbie-talollaan. Erno kuitenkin nautti noista hetkistä, kauanhan ne eivät enää kestäisi. Rosalie kuitenkin kasvaisi pian ja lähtisi kouluun, saisi ystäviä. Aika vanhempien kanssa tulee käymään aina vähäisemmäksi.

Donna ja Erno olivat jo pidemmän aikaa halunneet toisen lapsen. Nyt olisi jo hyvä aika, kun Rosaliekin oli jo "iso-tyttö"

Myöhemmin tuona päivänä Donna kuitenkn halusi kertoa miehelleen asian,joka oli jo pitään vaivannut häntä.

-Kulta...mulla olis sulle asiaa, se voi olla kyllä aika kovapala.

-?

-Niin siis...et ehkä ole Rosalien biologinen isä.

-Siis mitä?!

-Mulla oli suhde yhen miehe kanssa enne meidän kihlautumista, Rosalie voi olla sen miehen lapsi.

-Et siis ole KOSKAAN pettäny mua? Ja miks et oo kertonu tästä aiemmin?

-En! En voisi tehä sulle nii. Ajattelin ettei sinun tarvitsisi tietää, mutta tulin jokin aika sitte toisiin aatoksiin.

-Ai ajattelit valehdella mulle yhdestä elämäni suurimmasta asiasta?!

-En meinannut valehdella! Se vain lykkäyty kun odotin sopivaa tilaisuutta, mutta sitä ei koskaan tullu, nyt kuitenkin kerroin.

-Entä Rosalie?

-Jos haluat voisit tehdä isyystestin.

-Hmm...pitää miettiä asiaa. Tietääkö muuten se mies epäilyistäsi?

-Ei. Kukaan muu ei tiedä asiasta mitään.

Tämän sanottuaan kimppakyyti tuli noutamaan Donnaa. Hän asteli ovesta ulos jättäen Ernon mietteisiinsä.

Erno meni katsomaan oliko Rosalie jo herännyt päiväuniltaan. Miehen katsoessa tuon piennen tytön suloisiin kasvoihin hän oli tunnistavinaan Rosaliessa joitain hänen piirteitään. Suurimmat epäilykset herätti tytön kalvakka ihon väri. Hänellä oli yhtä vaalea iho kuin äidillään, Erno kun oli hyvin tumma-ihoinen. Hän oli tehnyt päätöksensä isyystestin suhteen.

Hän ei voinut olla miettimättä pitikö Donnan kertomus paikkaansa. Oliko suhde tosiaan ollut ennen heidän kihlautumistaan (hehän eivät ehtineet seurustella ollenkaan ennen kihloihin menoaan) Hän kuitenkin luotti vaimoonsa, jätti asian puimisen ja keskittyi polkemaan kuntopyörää.

Donnan palattua Erno kertoi hänelle päätöksensä:

-En tee isyystestiä...ainakaan vielä, ehkä sitten kun Rosalie on vanhempi. Hän on nyt ja aina meidän tytär.

Donna hyväksyi miehensä päätöksen, näin tehtäisiin.

Aika oli tullut. kuinka nopeasti vuodet olivatkaan vierineet, vastahan Rosalie syntyi.

Donnalle tuli yllättävä tarve mennä tervehtimään herra wc-pyttyä. "Ei olisi pitänyt syödä sitä vanhaa pihviä."

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Erno tuli töistä, hän pelästyi kun joku tai jokin hyökkäsi hänen kimppuunsa. Se kuitenkin osottautui Rosalieksi, joka oli tullut tervehtimään väsynyttä isäänsä.

Yhtenä yönä Donna huomasi olevansa jälleen raskaana. Tällä kertaa ilme oli huomattavasti iloisempi kuin viimeksi.

Söpöä...Erno uppoo tyynyyn...

Erno ilahtui uudesta tulokkaasta.

-Tällä kertaa se on ihan varmasti poika. Vaikka onko tuolla väliä kunhan on terve.

Donna hymyili miehelleen onnellisena. Kerrankin mies joka ajatteli järkevästi.

(Anteeksi kun synnytys tuli näin äkkiä)

Tällä kertaa synnytys oli tuskallisempi ja kesti pidempään. Ernohan ei tietenkään voinut taaskaan soittaa ambulanssia...

Selvittyään synnytyksestä. Donna ja Erno menivät pihalle katsomaan haikeina kun heidän esikoisensa juoksi bussiin. Donnan silmäkulmaan vierähti pieni kyynel, jonka hänen miehensä pyyhkäisi kevyesti pois. Yhdessä he katsoivat kun bussi ajoi mutkan taakse ja menivät sisälle katsomaan uutta perheenjäsentä...

poika-vauvaa joka sai nimekseen Ryan. Myös hän peri äitinsä vaalean ihon sekä silmät, isältään hiusten värin. Erno hyppäsi melkein kattoon kun kuuli vauvan olevan poika sekä terve.

Tähän väliin. Alkuperäisestä talosta on enää jäljellä Rosalien huone, kaikki muu meni maantasalle ja rakennettiin uudelleen. Rahat kuitenkin loppuivat kesken, siksi sisustus on erittäin pahasti kesken. Laitan enen seuraavaa osaa pienimuotoisen taloesittelyn vaikka vieläkään sisustus ei ole järin kehuttava.

Rosalie oli innostunut tieteestä ja kaukoputkella naapureiden vakoilusta. No ei sentään naapureiden vakoilusta.

Isän autettua ensimmäisenä päivänä läksyissä tyttö osoittautui neroksi. Heti seuraavana päivänä Rosalie sai koulusta 10!

Donna oli saanut ylennyksen Valaidentutkijaksi ja hänen mielestään oli sopivaa kailottaa se koko korttelille...

Ryan täytti pian jo kaksi vuotta. Aika oli jälleen mennyt kuin siivillä.

Tämmöinen höpönassu hänestä tuli. Varsinainen sydänten sulattaja. (Horoskoopin ymym laitan seuraavaan osaan, unohdin katsoa ne.)

Erno oli saanut joltain työkaveriltaan eriskummallisen rubiikinkuution ja pyöritteli sitä tassuissaan jatkuvasti. Hänestä se oli jotenkin kiehtova kapistus.

Ryan taaperti jo vinhaavauhtia ympäri taloa, milloin vaatien itselleen huomiota tai ruokaa. Donna vain hymyili kuopukselleen ja tämän pienille tempauksille.

Isosisko yritti opettaa pikkuveljelleen lastenlaulua jonka isä oli hänelle opettanut muutama vuosi sitten. Ryania ei tämä paljoa jaksanut kiinnostaa.

Ruokapöytä oli hyvä paikka vaihtaa päivän kuulumisia. Rosalie oli saanut koulussa uuden ystävän ja vanhemmat olivat kumpikin saaneet ylennyksen töissä.

Vielä hyvänyön toivotukset ennen nukkumaan menoa.

Joku oli näemmä unohtanut maksaa laskut. Ulosottomies oli liiankin tyytyväisen näköinen viedessään talosta verhot ja Rosalien taulun. Donnaa tämä ei kuitenkaan naurattanut yhtään. Hän olisi läksyttänyt tätä virnuilijaa jos olisi sattunut olemaan kotona...

Ulosottomiehen vierailusta masentuneena Ernon täytyi juottaa Ryanille mahtimaitoa, jotta poika oppisi nopeammin. Isä kun ei pystynyt keskittymään poikansa opettamiseen sillä hetkellä.

Talossa ei ollut televisiota, niinpä Rosalie keksi "puhaltaa" saippuakuplia ajan kuluksi. Kyllähän tyttö puhalsikin niitä kunhan oli ensin todennut ettei tuota litkua kannattanut juoda.

Talo oli sekaisin, Ryan huusi kehdossaan, vuodet olivat vierineet, silti nämä kaksi olivat edelleen kuin vastarakastuneita. Aina löytyi aikaa pienille hellyyden osoituksille tai vaikka tanssimiselle.

Ryannin oli aika jättää vaippa-ikä taakseen ja Rosalien siirtyä tuskalliseen teini-ikään.

Saako Ryan ystäviä koulusta, selviääkö Rosalie tulevista haasteista ja ammatin valinnasta kunnialla, löytääkö kumpikin tulevaisuudessa rinnalleen jonkun, jonka kanssa voisi olla yhtä onnellinen kuin heidän vanhempansa?

 

Tässä tämä osa. Ajatus rupesi takkuilemaan loppu puolella ja näyttö vinkui niin että meinasi hermot mennä. Sain tämän kuitenkin valmiiksi. Fiuh. Nyt niitä kommentteja olisi kiva lukea =)