Kuvia 1kpl

 

 

Donna heräsi korvia vihlovaan räminään, joka ilmeisesti oli lähtöisin herätyskellosta. Hän läppäsi kelloa kädellään saaden pirinän loppumaan. Nainen ei voinut sietää aikaisia herätyksiä. Vaivalloisesti Donna nousi ylös lämpimän sängyn syleilystä raahautuen kohti kylpyhuonetta, hapuillen samalla valokatkaisijaa.

Donna katsoi peiliin ja näki tummat silmänalusensa, jotka kielivät huonosti nukutusta yöstä sekä liian vähäisistä yöunista. Hän pesi kasvonsa viileällä vedellä, toivoen sen herättävän hänet karmeaan päivään. Töissä hänen olisi siivottava muiden työntekijöiden kanssa delfiinien altaat. Hommaa ei yhtään auttanut se, että delfiinit eivät kuulemma olleet siivouspäivinä yhtään yhteistyöhaluisia, vaan olisivat halunneet leikkiä enemmän kuin yleensä.

Kimppakyyti tööttäsi jo pihalla Donnan vetäessä työvaatteita päälleen.

- Tullaan, tullaan! Hän huusi äkäisesti, vaikka tiesi ettei siitä mitään hyötyä ollutkaan. Kuski oli aina yhtä yrmeä oli sitten ajoissa tai myöhässä.

Donna sujautti kengät jalkaansa ja nappasi aina valmiina olevan laukkunsa mukaan ovenpielestä ja lukitsi oven. Pihalle astuttuaan nainen huomasi kaupungin hiljentyneen. Enää ei kuulunut myöhäisten juhlijoiden ääniä, eikä taksien jatkuvaa ulvontaa. Yökerhojen valotkin näyttivät jo sammuneen, sillä keskustan suunnalta ei enää kajastanut valoa niin kirkkaasti kuin vielä muutama tunti sitten.

Tänään oli perjantai. Autoon istuessaan Donnan mielessä ei enää liikkunut delfiinien tankit, vaan treffit Oscarin kanssa jonkin seurapiiri-julkkiksen hulppeassa kartanossa. Murehtimisen aihe oli edelleen hänen pukunsa. Donna oli kyllä ostanut yhden mekon, mutta se ei ollut aivan täydellinen moiseen tapahtumaan.

- Huoh. Pakko miettiä sitä myöhemmin...

- Sanoitko jotain, kuski ärähti.

- En. Aja sinä vaan, niin pääsen ajoissa perille.

- ...

 

 

 

XXXXX

 

Kello läheni jo ilta kahdeksaa. Pian Oscar tulisi hakemaan Donnaa ja joutuisi pettymään seuralaisesa asuun. Hiukset ja meikki lähentelivät  täydellisyyttä, mutta se ei riittänyt. Hetken nainen jo harkitsi soittavansa miehelle ja väittävänsä olevan flunssassa tai vatsataudissa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt, sillä ovikello soi.

Donnalle iski lähinnä pakokauhu, mutta urheasti hän meni ovelle ja avasi sen aamutakkisillaan.

- Öö...hei, hän sanoi ja tiesi hymyilevänsä ehkä hieman liiankin leveästi.

- Hei, Oscar vastasi yhtä leveästi hymyillen.

- Etkö ole vielä pukeutunut?

- Olen ihan hetkessä valmiina, mutta...

- Hyvä, nimittäin meillä on hieman kiire.

- *Klup* Tule toki sisälle. Donna sanoi ja astui sivuun oven edestä. Oscarin astuessa pimenevästä illasta sisälle taloon, Donna näki miehellä olevan mukanaan valkoinen laatikko jossa oli punainen silkkinauha ympärillä.

- Tämä on sinulle. Oscar sanoi ja ojensi laatikon Donnalle. "Toivoisin, että laitat sen yllesi."

- Voi kiitos, ei sinun olisi tarvinnut. Sisäisesti nainen kuitenkin hyppi riemusta. Nyt hänellä olisi asu, tosin jos se kerta oli miehen valitsema niin...

- Älä pelkää, sisareni auttoivat valitsemaan sen.

- Ai. Onko sinulla montakin sisarusta? Donna kysyi samalla kun meni sermin taakse sänkynsä viereen avaamaan laatikon.

- Kaksi siskoa ja kolme veljeä.

- Vau vanhemmillanne taisi olla paljon tekemistä teidän kanssanne. Donna totesi hieman hajamielisesti.

- Ei oikeastaan, setämme kasvatti meidät ja...

Donna ei pystynyt enää keskittymään miehen puheeseen, sillä hän ihasteli lahjaansa. Laatikosta löytyi kauniin violetti, olkaimeton mekko, jonka helma oli epäsymmetrisesti leikattu ja siinä oli monta ohutta kerrosta, joka toi mekkoon ilmavuutta ja keijukaismaisuutta. Laatikossa oli mukana myös musta punosvyö, joka sopi asuun täydellisesti. Nainen sujautti vielä omat mustat platform-pohjaiset korkokenkänsä jalkaan ja nappasi kirjekuorilaukun kainaloonsa. Hän pyörähti pari kertaa suuren peilinsä edessä ja oli tyytyväinen näkemäänsä.

- Olen valmis, hän totesi hymyillen astuessaan esiin sermin takaa.

- Vau! Näytät upealta.

- Kiitos, Donna vastasi hieman punastellen.

- Mennäänkö? Mies kysyi ja ojensi kätensä juhlallisesti naista kohti.

- Mennään vaan, Donna naurahti.

He menivät ulos jolloin Donna näki tienvarressa odottavan mustan limusiinin, jota kohti Oscar viittoili.

- Onko tuo kyytimme? Donna kysyi hiukan yllättyneenä.

- Kyllä. Olisitko halunnut mielummin helikopterin? Mies naurahti.

- Ei... Tämä kelpaa hyvin.

 

 

 

XXXXX

 

Kuljettaja jätti heidät suuren kartanon pihaan. Puutarha oli vain noin 10 kertaa Donnan tontin kokoinen ja talo vain n.100 huonetta suurempi. Pihan marmori kiveystä pitkin kävellessä naista alkoi kaduttaa, että hän suostui lähtemään aveciksi, sillä ei hän kuulunut näihin piireihin. Ainakaan vielä...

Sisätilat olivat vielä loistokkaammat kuin mitä ulkoapäin olisi voinut kuvitella. Ovella hovimestari oli tarkistanut tulijoiden kutsut ja nyt siistiin valkoiseen paitaan pukeutunut herrasmies otti vastaan vieraiden päällysvaatteita.

Itse juhlasalissa oli mitä upeimpiin pikkumekkoihin pukeutuneita naisia miestensä rinnalla. Miehet näyttivät keskustelevan kiivaasti naisten vain ollessa vierellä. Toisella puolella salia oli suuri buffet-pöytä ja sen vieressä vielä suurempi juomapöytä pullollaan erilaisia pulloja ja laseja, joista osa oli täytetty. Samassa tarjoilija kulki heidän ohitseen samppanjalasitarjottimen kanssa josta Oscar nappasi heille juomat.

- Mitä täällä oikeastaan juhlitaan? Donna uskaltautui kysyä.

- Perheen 15-vuotiasta tytärtä. Hän pääsi ensimmäistä kertaa lehden kanteen, joten vanhemmat halusivat järjestää pikku-kekkerit sen kunniaksi.

Donna ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Hänen mielestään tällaisia juhlia järjestettiin vain jos joku meni naimisiin, mutta ilmeisesti näissä piireissä oli toisin. Nainen näki kuinka heitä lähestyi pari ehkä n. 17-vuotiasta tyttöä.

- Oscar! Toinen heistä huudahti ja sai miehen kääntymään salaman nopeasti ympäri.

- Ah! Clare! ja Tanya! Mies antoi poskisuudelmat molemmille ja he jäivät juttelemaan keskenään hetkeksi.

- Sopiiko jos käyn tervehtimässä illan päähenkilöä?

- Tietenkin, minä käyn sillä välin hakemassa vähän lisää juotavaa.

- Hienoa. Etsin sinut ihan kohta, tässä ei mene kauan. Minulla on sinulle yksi yllätys luvassa. Mies vinkkasi silmää ja katosi sitten väkijoukon sekaan.

Donna kohautti harteitaan, tyhjensi lasinsa yhdellä kulauksella ja lähti sitten hakemaan uutta.

 

 

 

XXXXX

 

Kaksi lasillista myöhemmin Oscar ilmestyi väkijoukon keskeltä, jo tylsistyneen Donnan viereen.

- Tule. Hän lähti vetämään naista perässään kohti aulaa.

- Minne olemme menossa?

- Yhteen paikkaan vain.

He päätyivät aulaan naulakoiden luo. Donna oletti miehen ottavan takkinsa ja heidän lähtevän pois juhlista, mutta yllättyikin kun Oscar veti hänet päällysvaatteiden taakse, naulakon perälle.

- Mit..

Donnan lause jäi kuitenkin kesken kun mies painoi huulensa hänen omiaan vasten. Miehen vaativat huulet söivät ahnaasti haluten aina vain lisää. Saatuaan liikuntakykynsä takaisin Donna työnsi miehen hieman kauemmas itsestään.

- Mitä hittoa?

- Haluan sinut, Oscar vastasi himokkaasti ilmekään värähtämättä.

- Eihän me täällä voida. Joku voi vaikka nähdä, Donna vastasi kauhistuneena.

- Ei täällä ketään ole vielä ainakaan tuntiin.

- Miten voit olla niin varma? Donna kysyi epäilevänä.

- Kukaan ei ole lähdössä tällaisista juhlista pois ennen kymmentä, muuten päätyy lehteen suuren jutun kera "Lähti juhlista ennen aikojaan, mikä syynä?" Oscar perusteli kantansa ja hamuili taas Donnan huulia. Donna vastasi suudelmaan, muuta epäröi edelleen.

- Entä jos kuvaajat ikuistavat tämän?

- Sitten päädytään lehden kanteen törkyjutun kera, mutta vähät siitä.

Nyt viimeistään Donna oli vakuuttunut siitä, että lähtisi kartanosta pois saman tien. "Sitä suuremmalla syyllä. En halua päätyä lehtien kansiin harrastamalla seksiä narikassa." Hän suhahti hiljaa ja kääntyi jo lähteäkseen. Oscar kuitenkin tarttui tämän käteen ja veti takaisin painaen naisen seinää vasten kehollaan.

- Ei tänne ketään tule. Mies sanoi niin vakuuttavalla äänellä, että sen melkein uskoi.

Donna vain katsoi häntä silmiin jähmettyneenä, Oscarin katsoessa takaisin. Hänellä oli tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko pyristellä itsensä irti ja juosta pakoon kuin pelästynyt kani. Tai harrastaa ehkä elämänsä jännittävintä seksiä, ainakin kiinnijäämisen kannalta.

Hetken mielijohteesta Donna vähät välitti muista ja veti miehen aivan itseensä kiinni suudellen tätä samalla intohimoisesti. Oscar ymmärsi vihjeen ja suuteli tätä takaisin, hyväillen samalla naisen rintaa laskien kättään aina vain alemmas ja alemmas. Miehen käden saavuttaessa Donnan reiden, nainen värähti hieman. "Olikohan tämä sittenkään hyvä idea" hän ajatteli, mutta vähät siitä, hän halusi kerrankin tehdä jotain spontaania.

 

 

 

XXXXX

 

Vajaat kymmenen minuuttia myöhemmin Donna löysi itsensä naistenhuoneesta. Hän yritti epätoivoisesti siistiä asuaan ja hiuksiaan, kutakuinkin viattoman oloiseksi, mutta hänen kasvonsa punoittivat edelleen varsin voimakkaasti.

Donna kaivoi puuterin laukustaan, mutta turhautui kun huomasi, ettei siitä ole hyötyä. Mitä enemmän hän sitä suti naamaansa, sitä syyllisemmältä hän näytti. Niinpä Donna lähti takaisin juhlasaliin etsimään Oscarin.

- Minä taidan lähteä kotiin. Aamulla täytyy mennä töihin.

- Huomennahan on lauantai?

- Delfiinit eivät pärjää keskenään maanantaihin saakka, jonkun niitä on ruokittava. Donna mutisi ja kääntyi sitten ovelle päin.

- Donna! Odota! Oscar huusi, mutta Donna viiletti jo eteishallissa. Hän sai naisen kiinni vasta lähellä pihaporttia.

- Onko sinun pakko lähteä vielä? Mies kysyi anelevasti.

- On, mutta voidaan tavata taas ensi viikolla. Sopiiko?

- Joo...no hyvää yötä. Oscar sanoi suukotti Donnaa otsalle.

- Hyvää yötä. Donna sanoi ja kääntyi ympäri lähtien kävelemään kohti pihaporttia. Naisella ei kuitenkaan ollut kiire minnekään. Työvuoro alkaisi vasta iltapäivällä. Niinpä nainen suuntasi askeleensa kohti kaupunkia kietoen samalla hartiahuiviaan tiukemmin ympärilleen. Yöstä tulisi sittenkin hieman viileämpi kuin oli ennustettu.

 

 

 

XXXXX

 

Löydettyään ensimmäisen vastaantulevan baarin Donna suuntasi suoraan tiskille ja tilasi itselleen juomaksi "jotain vahvaa". Hän istahti baarijakkaralle tiskin ääreen ajatellen ottaa pari ja lähteä sitten nukkumaan, jotta selviäisi aamusta ilman krapulaa.

Baarimikko lykkäsi hänen eteensä shotin ja nainen kulautti sen kerralla alas kurkusta, jonka jälkeen hän tilasi suoraan toisen.

2.1.jpg

- Rankat juhlat vai? Tummahipiäinen vieras mies kysyi juuri kun Donna oli kumoamassa toista shottia huiviinsa. Donna laski täyden lasin huuliltaan takaisin tiskille ja vastasi miehelle:

- Vähän. Mies tuli istumaan viereiselle jakkaralle ja näin lähietäisyydeltä Donna huomasi miehen olevan n.180 senttinen, lihaksikas ja kieltämättä aika hyvän näköinen.

Donna kulautti shotin kurkkuunsa ja iski lasin pöydälle.

- Saanko tarjota sinulle jotain?

- Kiitos, mutta ei tarvitse, Donna vastasi kohteliaasti.

Silti mies viittoi baarimikon luokseen ja tilasi heille juomat. Donna ei voinut olla huomaamatta kuinka miehen pitkähköt tummanruskeat hiukset kiilsivät hämärässä valokeilojen osuessa niihin. Oikeastaan muukalainen näytti melko seksikkäältä. "Noniin Donna keskity, sinä seurustelet, ehkä" Donna yritti keskittää ajatuksensa johonkin muuhun kuin tuohon vieressä istuvaan mieheen.

- Mikä sinun nimesi on? Mies kysyi.

- Donna. Sinun?

- Erno. Ihan totta, mitä noin kaunis nainen tekee yksin baarissa? Ja vielä juhlamekossa?

- Olin yksissä juhlissa, mutta siellä oli tylsää, niin lähdin pois. Donna kertoi hieman ympäripyöreästi paljastamatta liikaa yksityiskohtia.

- Lähdetkö tanssimaan?

- Enpä oikein tiedä. Hän vastasi hieman punastellen. Onneksi baarissa oli niin pimeää ettei sitä huomannut.

- Lähtisit nyt, vain yksi tanssi, Erno suostutteli.

- Hyvä on, sitten lähden kotiin. Donna sanoi, lähinnä vakuuttaakseen itsensä kotiinlähdöstä.

 

 

 

XXXXX

 

Värivalot halkoivat ilmaa kun humaltuneet ihmiset hytkyivät epämääräisesti tanssilattialla, luullen tanssivansa poikkeuksellisen tyylikkäästi. DJ soitti uusimpia listahittejä, jotka kaikki muistuttivat toisiaan. Niistä huolimatta Donnan huomio oli kiinnittynyt vain ja ainoastaan Ernon vihreisiin silmiin, jotka olivat vanginneet hänet täysin. Juodulla samppanjalla ja niillä muutamilla shoteilla saattoi tietysti olla osuutensa asiaan, muuta silti. Mies oli vain niin komea!

 

 

 

XXXXX

 

Kirkkaat valonsäteet osuivat Donnan silmiin herättäen tämän uuteen päivään. Päätä kivisti inhottavasti hänen noustessaan istumaan sängynlaidalle. Donna yritti kasata eilisillan tapahtumia yhteen tietääkseen missä mennään, mutta kauhukseen hän ei muistanut mitään sen jälkeen kun oli lähtenyt juhlista.

Hän kaatui selälleen sängylle ja samassa hän tajusi jonkun nukkuvan sängyn toisella laidalla. Donna tukahdutti huudon ja pomppasi sängyltä ylös nopeammin kuin rusakko jonka häntä palaa. Nainen huomasi, ettei hänellä ollut päällään juuri mitään. Donna tarttui lähimpään yöpaitaansa ja vetäisi sen nopeasti päälleen.

Voisiko olla, että hän olisi lähtenyt Oscarin kanssa juhlista ja päätynyt lopulta kotiinsa tämän kanssa?

Donna lähti varoen astelemaan kohti sänkyä yrittäen olla herättämättä nukkujaa. Hän tarttui lähimpään esineeseen jonka löysi, se sattui olemaan pölyhuiska. Samalla hetkellä hahmo peiton alla liikahti ja Donna kalautti tätä pölyhuiskalla päähän.

- AI! Miksi sinä noin teit?! Erno kysyi painaen kädellään kohtaa johon Donna oli lyönyt.

- Ku-kuka sinä olet? Donna kysyi kauhuissaan.

- Erno. Etkö sinä muista mitään?

- Öö...En juurikaan. Mitä eilen tapahtui? Kerro kaikki, rehellisesti, mitään säästämättä, Donna sanoi varmasti uhaten miestä, edelleen kädessään olevalla pölyhuiskalla.

- No. Tapasimme baarissa, kello oli jotain 11 pintaan. Joimme muutamat drinkit ja menimme tanssimaan. Sitten yksi vanha kääkkä tuli mätkimään sinua laukullaan, muka siveettömästä tanssimisesta.

- Miten minä sitten tanssin?

- No, rehellisesti sanottuna, ei se nyt kaikkein siveellisintä ollut, mitä minä muistan.

Donna repi jo melkein hiuksia päästään, eikä ollut varma haluaisiko kuulla enempää. "Niin, jatka"

- No, sitten kävit tilaamassa vielä pari shottia ja rupesit räyhäämään baarimikolle, joka sanoi että "Nyt kun lähdette, niin vielä ehditte" lähdimme baarista ja raahasin sinut istumaan lähimmällä penkille, sillä et oikein meinannut pysyä enää jaloillasi, jos en oikein minäkään.

- Mitä sitten tapahtui?!

- No...suutelit minua ja mutisit jotain, että asut aivan lähellä. Raahasit minut tänne puoliväkisin ja no...lopun varmaan arvaatkin.

- Voi ei, voi ei, voi ei.... Anteeksi, anteeksi, anteeksi kamalasti.

- Ei se mitään, minulla oli hauskaa. Erno naurahti.

- Haluaisitko jotain syötävää? Donna kysyi ja lähti jo keittiöön odottamatta vastausta. Häpeän aalto vierähti hänen ylitseen, mutta tehty mikä tehty, nyt voisi vain yrittää minimoida vahingot.

 

 

 

XXXXX

 

Kolme viikkoa myöhemmin Donna oli valmistamassa itselleensä aamiaista ennen töihin lähtöään. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja nainen toivoi hyvän sään jatkuvan koko päivän, sillä hänellä olisi treffit Ernon kanssa töiden jälkeen. He olivat suunnitelleet menevänsä puistoon piknikille. Vanhanaikaista ja kornia? Ehkä, mutta myös mukavaa.

Muutaman viikon takaisen baari-reissun jälkeen Donna oli alkanut tapailla Ernon kanssa. Voisi oikeastaan sanoa, että he seurustelivat. Oscarista ei ollut kuulunut mitään sen jälkeen kun Donna oli lähtenyt juhlista yksin.

Yllättäen Donnalle tuli paha olo ja leivän voitelu jäi kesken kun naisen täytyi juosta vessaan oksentamaan.

- Söinköhän jotain pilaantunutta, hän mietti. Samassa hän tajusi jotain ja säntäsi keittiöön kalenterin ääreen.

- Ei! Ei voi olla! monesko päivä nyt on?! Donna etsi paniikissa puhelimensa ja tarkasti päivämäärän.

- Ei voi olla. Menkat on viikon myöhässä! Aamupala jäi syömättä kun kimppakyyti jo saapui pihaan. Donna ajatteli hakevansa apteekista raskaustestin töistä tullessaan, jotta saisi epäilynsä hälvenemään. Eihän se voinut olla mahdollista? Vai oliko sittenkin?

 

 

 

XXXXX

 

Donna haukkoi henkeään, hän tunsi miltei sydämensä pysähtyvän. Raskaustesti näytti positiivista. Nainen valahti kylpyhuoneen lattialle toivottomana, yksinäinen kyynel valui hänen poskelleen.

Hän löi kevyesti itseään pari kertaa saadakseen ajatuksensa takaisin kasaan.

- Okei, olet raskaana, mutta kumpi on isä. Erno vai Oscar. Hän voisi joko kertoa molemmille odottavansa ehkä tämän lasta tai tehdä valintansa ja jättää kertomatta toiselle.

Mutta kumpi oli todennäköisempi? Donna hapuili kännykkäänsä. Hän selasi numerovalikkoa löytäen jo tutuksi tuleen numeron, miettien soittaakko vaiko eikö. Lopulta hän sulki puhelimen.

- Ehkä huomenna...

 

 

 

Tämä ei taaskaan juurikaan täsmännyt alkuperäiseen, mutta hällä väliä. Perus idea pysyy samana, vaikka tapahtuma paikat ja tekemiset muuttuvat.