Kuvia 3 kpl

 

Aamuauringon säteet osuivat Donnan silmiin herättäen naisen uuteen päivään. Vaikka aamu oli aurinkoinen, Donnan mieliala oli lähinnä masentunut ja pakkasen puolella. Hän oli raskaana, eikä hänellä ollut hajuakaan kumpi kahdesta vaihtoehdosta mahtoi olla isä.

Laitettuaan kahvin tippumaan hän tuli ajatelleeksi millaista elämä mahtaisi olla Oscarin rinnalla. Kenties jatkuvia seurapiirijuhlia ja itsensä näännyttämistä mahtuakseen koon 34 vaatteisiin. Toisekseen kuinka mies reagoisi kuullessaan raskaudesta ja että hän olisi mahdollinen isä-ehdokas? Luultavasti lähtisi kävelemään samointein, sillä tuskinpa tämä halusi perhettä hidastamaan menoaan.

Donna otti kaapista kupin ja kaatoi siihen kahvia. Höyryävän mustan juoman tuoksu auttoi selkeyttämään naisen sekavia ajatuksia. Hän kaivoi vielä eiliseltä jääneet croisantit jääkaapista ja asettui sitten pöydän ääreen syömään.

photo 30_zpsttinqhxk.png

 

"Erno varmaan jättää minut kun kerron hänelle" Donna ajatteli haikeana katsoessaan ulos ikkunasta. Tietenkin hän voisi kasvattaa lapsensa yksin, mutta vähä-varaisella naisella eivät rahkeet siihen kuitenkaan riittäisi. Niinpä Donna laski kahvikupin pöydälle ja otti kännykän samalla käteensä etsien valikosta oikean numeron.

Puhelin tuuttasi muutaman kerran ennen kuin mies toisessa päässä vastasi.

- Hei... Minulla olisi vähän kerrottavaa. Ehtisitkö tulla käymään tänään? Donna kysyi hieman arasti.

- Olen juuri kaupassa. Olen siellä ehkä puolentunnin päästä, sopiiko?

- Sopii. Nähdään.

 

 

XXXXX

 

40 minuuttia myöhemmin ovikello soi. Donna riensi avaamaan Ernolle oven ja pyysi tämän istuuntumaan sohvalle.

- Haluaisin kertoa sinulle yhden asian, Donna aloitti sen pitempään jahkailematta istuen samalla kuluneelle sohvalle.

- Niin?

Nainen veti syvään henkeä ja sanoi sitten nopeasti "Olen raskaana ja sinä olet mahdollisesti isä..." Nainen jäi kauhulla odottamaan Ernon reaktiota. Miehen kasvoista ei pystynyt lukemaan muuta kuin että tämä oli selvästi yllättynyt.

Pitkään jatkuneen hiljaisuuden seurauksena Donna oli jo valmistautunut jäämään yksin sohvalle Ernon harppoessa tiehensä.

- Vau! Erno sanoi ja sai Donnan hätkähtämään.

- Mitä, mitä sinä sanoit? Donna kysyi varmistaakseen kuulemansa.

- Vau. Hieman odottamatonta, mutta...vau!

- Etkö lähdekään lätkimään ovet paukkuen? Jätä minua kaiken jälkeen yksin? Vaikka lapsi ei ehkä olekaan sinun?

- En tietenkään, miksi tekisin niin? Erno vastasi mietittyään hetken. Minä rakastan sinua oli miten oli, Erno vastasi onnellisena Donnan kysymyksiin ja veti naisen syliinsä.

- Ja vaikka lapsi ei biologisesti olisikaan minun, kasvatan hänet omanani. Joten älä huolehdi suotta. Meistä tulee oikea perhe! Erno iloitsi.

Donna ei voinut olla tirauttamatta paria kyyneltä pelkästään helpotuksesta.

 

 

XXXXX

 

- Olen myöhässä, olen myöhässä, olen TODELLA pahasti myöhässä, Donna hoki tavallisena harmaana aamuna lähtiessään töihin. Tai yrittäessään lähteä.

- Kännykkä, avaimet...hmmm pitikö minun käydä tänään kaupassa?

- Ei. Minä teen tänään ruokaa, muistatko? Erno naurhati hieman Donnan joka aamuiselle paniikki lähdölle. Nainen kun ei vaan koskaan tahtonut saada itseään ylös ajoissa.

- Juu... Menen nyt. Heippa! Donna sanoi hajamielisesti ja kiiruhti jo ulkona odottavaan kimppakyytin Ernon jäädessä nojaamaan ulko-oven karmiin.

- Mikä unohtui? Mies huusi huvittuneena.

- Ai joo! Nainen juoksi takaisin miehen luo ja antoi tälle nopeasti suukon kiirehtien sitten takaisin autolle.

- Hauskaa työpäivää kulta! Erno huusi vilkuttavalle Donnalle. Mies jäi odottamaan kunnes ruosteinen auto oli kadonnut näkyvistä ja nappasi sitten avaimet ja lompakon pöydältä mukaansa mutisten samalla itsekseen.

- Naiset... aina myöhässä...

 

 

XXXXX

 

Donna raahusti väsyneenä kotiinsa kiroten mielessään niin työnsä kuin kimppakyyditkin alimpaan helvettiin. Blondi näki jo mielessään kuuman suihkun ja kotiin kuljetetun pitsan kun kotitalo alkoi vihdoin häämöttää.

- Kotona ollaan! Hän huusi päästyään eteiseen.

- Hei kulta. Oliko mukava työpäivä? Erno kysyi hymyillen, mutta sai vastaukseksi vain vihaisen mulkaisun.

- Mikä täällä tuoksuu? Donna kysyi nuuhkien ilmassa leijuvaa herkullista tuoksua.

- Tein illallista kuten jo aamulla sanoin. Nyt sinä menet ottamaan kunnon kylvyn niin minä laitan kaiken valmiiksi sillä aikaa.

- Mut...

- Ei mitään muttia. Ala painua! Erno työnsi avovaimoaan kohti kylpyhuonetta jonne oli jo laskenut kylvyn valmiiksi sekä sytyttänyt muutaman kynttilän.

Donna heitti kiireesti haisevat työvaatteensa kylpyhuoneen nurkkaan ja pujahti kuumaan kylpyyn. 

 

Reilua puolta tuntia myöhemmin Donna raahautui ruokapöytään.

- Mitä oletkaan valmistanut. Ja eihän se ole pohjaan palanutta?

- Ei suinkaan. Nämä ovat meheviä kanankoipia, lempiruokaasi.

- Ooo. Minulla onkin jo sundennälkä! Nainen huudahti ja nappasi lautaselleen suuren reisipalan. Donna kauhoi ruokaa kaksin käsin ja ihmetteli Ernon käytöstä. Tämä kun vain siirteli ruokaa lautasellaan puolelta toiselle.

- Oletko ok? Käyttäydyt kummallisesti?

- Ööm joo kaikki hyvin, Erno vastasi ja väänsi kasvoilleen epämääräisen hymyn. "Minä vain... äääh"

- No mitä? Donna kysyi hieman jopa huvittuneena Ernon noustessa pöydästä. Mies käveli yhden keittiötason luo ja avasi sen laatikon saaden Donnan kummastumaan entisestään. "Mitä hän oikein touhuaa" nainen ajatteli.

- Tuota... minulla olisi yksi kysymys... Erno sanoi ja käveli Donnan luo laskeutuen lopulta toisen polvensa varaan. Donnan silmät levisivät varmaan lautasen kokoisiksi tämän tajutessa tilanteen. Ernohan kosi häntä! Donnalla meni alku miehen puheesta täysin ohi korvien, mutta havahtui lopuilta tärkeimpään kohtaan.

- Tulisitko vaimokseni? Erno kysyi jännittyneenä.

Donnan ei tarvinnut kauaa miettiä vastausta. "Ehdottomasti. Tulen vaimoksesi! Mutta häät pidetään vasta kun en enää muistuta rantamursua!"

- Se sopii, Erno vastasi hymyillen ja sulki kihlattunsa syliinsä.

 

 

XXXXX

 

Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Donnan raskaus läheni jo loppuaan, samoin kuin synkän talven pakkaset.

- Mitä mietit? Erno kysyi ja halasi kihlattuaan huomattuaan tämän katselevan hajamielisenä ulos ikkunasta.

- En oikein mitään. Lähinnä synnytystä. Onkohan se tosiaan niin kamalaa kun jotkut väittävät?

- En tiedä. Hyvin se menee, olen varma siitä. Erno painoi suukon Donnan niskaan ennen kuin irrotti otteensa naisen ympäriltä mennäkseen laittamaan heille lounasta.

Donna hönkäisi ikkunaan saaden siihen pienen höyryläikän johon piirsi pienen sydämen.

- Niin minäkin toivon.

 

 

XXXXX

 

Donna heräsi yöllä polttavaan tunteeseen vatsassaan. Hän ajatteli sen menevän ohi pienellä kävelyllä, joten hän meni keittiöön hakemaan itselleen lasin vettä.

Hän käveli huoneessa aikansa edestakaisin kun tunsi jonkin lämpimän valuvan reittään pitkin.

- Lapsivesi! Hän henkäisi.

- Erno! Erno herää! Donna huusi minkä kurkustaan sai ääntä.

- Mi-mitäh? Tokkurainen Erno kysyi pöllämystyneenä.

- Lapsivesi meni! Lähdetään sairaalaan!

- Erno pomppasi vauhdilla ylös sängystä ja veti nopeasti lähimmän paidan ja housut jalkaansa. Hän soitti taksin ja auttoi Donnalle takin päälle.

Viiden minuutin kuluttua taksi tööttäsi pihassa ja Erno otti valmiiksi pakatun laukun olalleen lähtien sitten taluttamaan Donnan taksiin.

 

 

XXXXX

 

Muutamaa päivää myöhemmin pariskunta palasi kotiin pienen tyttölapsen kanssa. Erno avasi oven ja päästi Donnan ja vauvan sisälle ensimmäisenä.

- Katsohan Rosalie. Täällä me asutaan ja tuolla on sinun sänkysi, Donna lässytti Rosalielle jatkaen samalla kulkuaan kehdon luo. Vauva ei kuitenkaan ymmärtänyt äitinsä puhetta vaan jatkoi tuhisemistaan tyytyväisenä.

photo 32_zpsl3y6qs4i.png
 
photo 33_zpsq331lk9h.png

 

- Häntä taitaa väsyttää. Anna minä vien tytön nukkumaan, Erno pyysi.

Donna ojensi mielellään lapsen isälleen, hänen kätensä olivatkin jo puutuneet vauvan kantamisesta. Donna istahti vähän matkan päähän sängylle ja jäi katsomaan kuinka varman oloisesti Erno laittoi heidän tyttärensä nukkumaan. Hän oli löytänyt itselleen täydellisen, rakastavan puolison, joka olisi myös loistava isä.

Pitkästä aikaa Oscar hiipi Donnan mieleen. Miehestä ei ollut kuulunut mitään sitten juhlien. Toisaalta se oli hyvä, ei hänestä olisi ollut isäksi kaiken juhlimisen keskellä. Donnan oli tehnyt aikanaan oikean ratkaisun, jota ei ollut tarvinnut katua hetkeäkään. 

Nainen palasi maanpinnalle ajatuksistaan vauvan ynähtäessä hieman tämän osuttua viileään patjaan. 

- Isän pieni prinsessa, Erno kuiskasi puoliääneen ja silitti hellästi tyttärensä poskea.

 

 

Se siitä tällä kertaa. Nuo ihanat julisteet seinällä on muuten ladattu täältä