Lievänä varoituksena: Muutama kirosana saattaa tekstissä vilahtaa.

Kuvia n. 112 kpl

 

 

photo 71_zpsajnykihx.jpg

Närkästyneenä Rosalie laski lasin pöydälle ja lähti laahustamaan kohti ovea. Hän kävi mielessään läpi palopuhetta, jonka pitäisi oven takana, luultavasti, olevalle kaupustelijalle.

Rosalie tarttui ovenkahvaan ja veti keuhkot täyteen ilmaa.

- Kuulkaas...

photo 72_zpshy5dvcdt.jpg

- AAAAAA!!! MURTOVARAS!! APUA!!

photo 73_zpsirbwh40c.jpg

Olohuoneessa ollut Erno juoksi salamana paikalle kuultuaan Rosalien kirkuvan. Nähtyään ovella olevan henkilön mies alkoi nauraa.

- Hei Sanna! Anteeksi äskeisestä, Erno sanoi pyyhkien samalla huvittuneena silmäkulmiaan. Rosalie ei nähnyt mikä tilanteessa oli niin hauskaa. Murtovaras, tai ainakin siksi pukeutunut nainen, seisoi heidän ovellaan ja isästä se näytti olevan suorastaan hulvatonta.

- Rosalie tämä on työtoverini Sanna Kervinen.

- Ou...hei vaan, Rosalie tervehti hieman hämillään.

- Hauska tavata, Sanna sanoi hymyillen ja vilkutti typerästi.

photo 74_zpsuoz2sstp.jpg

- Tule sisään niin keitän meille kahvit. Eilistä nimipäiväkakkuakin on vielä jäljellä.

- Kiitoksia.

- Okei, mut löytää TV:n äärestä, Rosalie tokaisi edelleen hieman ymmällään ja perääntyi saman tien olohuoneeseen.

photo 75_zpsytm5tbvf.jpg

- Rosalie vastaisitko puhelimeen?

photo 76_zps8atou5kw.jpg

- Rosalie?! Etkö kuule puhelinta?

- En. Olen liian järkyttynyt murtovarkaasta, Rosalie sanoi ylidramaattisesti käsi otsallaan.

- Huoh, Erno pudisti päätään ja nosti puhelimen luurin korvalleen.

- Rosalie se on sinulle. Joku poika soittaa.

- Kuka?

- En minä tiedä. Voisitko nyt vain vastata, etkä alkaa väittelemään. Minulla on vieras keittiössä.

photo 77_zpsglefekpr.jpg

Vastentahtoisesti Rosalie nousi sohvalta ja käveli eteiseen. Ärtyneenä hän otti isänsä ojentaman puhelimen viittoen samalla tätä häipymään paikalta.

- Rosalie puhelimessa.

- Moi, Cedric tässä. Sitä mä vaan, että mitä meille tuli läksyks matikasta?

- Oota mä katon, tyttö vastasi etsiessään reppua katsellaan.

- Kaikki tehtävät sivulta 35-37.

- Kiitos, mä olin näköjään unohtanut merkata noi ylös ja...

- Oliko sulla muuta?

- Ööö...

photo 78_zpsqx7lwcul.jpg

- Ai ei? No hyvästi sitten! Rosalie huusi ja paiskasi puhelimenluurin kiinni.

- Ei se musta piittaa pätkääkään, soittelee vaan jostain perkeleen läksyistä, Rosalie kirosi. Samassa hän huomasi isänsä ja Sannan tuijottava häntä hölmistyneenä keittiönpöydän ääressä.

- Mä vihaan tätä taloa! Tää on nii vitun pieni, ettei täällä saa hetken rauhaa! Rosalie huusi ja juoksi ovet paukkuen huoneeseensa.

 

 

 

XXXXX

 

photo 79_zpshqzh2qh4.jpg

Illalla Rosalie jutteli tapansa mukaan Marissan kanssa Simbookissa, kun hän huomasi Cedricin kirjautuvan sisään. Tyttö mietti pitäisikö hänen pyytää tältä anteeksi päiväistä ärähtämistään. Hetken pohdittuaan Rosalie avasi keskustelun ja alkoi kirjoittaa.

- Sori, kun ärähdin aiemmin. Oli hieman dramaattinen aamu. Murtovarkaita ja muuta...

- Mitä? Murtovarkaita?!

- No jotain sinne päin. Selitän joskus toiste. Halusin vain pyytää anteeksi kiukkuiluani.

- Anteeksipyyntö hyväksytty, Cedric kuittasi ja hetken ajan oli hiljaista, kun molemmat miettivät kuinka jatkaa keskustelua. Rosalie alkoi jo kirjoittaa koulussa eilen kuulemastaan juorusta, mutta pyyhki sen pois tajutessaan kuinka väkinäiseltä se olisi kuulostanut. Lisäksi Cedric oli varmasti jo kuullut sen.

photo 710_zpsvqgmabqj.jpg

- Mun pitäis varmaan mennä nukkumaan, Rosalie kirjoitti lopulta. Hän nousi lattialta ja nosti läppärin vakiopaikalleen lipaston päälle odottaen samalla vastausta.

- Aa, ok...Tai oikeestaan mä olisin halunnut jutella sun kanssa yhestä asiasta...

- Mistä?

- No ei nyt. Voitaisiinko nähdä huomenna?

- Eiköhän se onnistu. Missä ja monelta? Rosalie mieti kuumeisesti mistä poika haluaisi jutella. He eivät yleensä nähneet toisiaan viikonloppuisin. Ainakaan kahden kesken.

- Käykö vaikka puistossa yhden maissa? Se joen varrella oleva.

- Käy. Nyt mä meen nukkumaan. Öitä!

 

 

 

XXXXX

 

photo 711_zpsdk0xqkab.jpg

Aamuyöstä kuuden aikaan talo oli hiljainen. Hiljainen, lukuun ottamatta Ryanin hiipimisestä lähtevää pientä suhinaa. Poika hiipi ulos huoneestaan vanhempiensa sängyn viereen. Viimeisellä askeleella vanha lattialauta narahti ja Ryan pysähtyi niille sijoilleen. Hiljaa, hengittämättä hän kuunteli hetken, ettei narahdus ollut herättänyt nukkujia. 

Todettuaan vanhempiensa yhä nukkuvan kuin tukit, Ryan otti pari nopeaa askelta kohti sänkyä...

photo 712_zpsgxvikqp3.jpg

...hypäten sen jalkopäätyyn pomppimaan. Patja oli oivallinen trampoliini ja poika hyppikin siinä antaumuksella huutaen samalla:

- Äiti! Mulla on karmee nälkä!

- Mitä? Mitä täällä tapahtuu?! Maanjäristys?!

- Mä haluan aamupalaa! Oot kieltäny pöydille kiipeemisen, niin en yletä ottamaan muroja yläkaapista.

- *Haukotus* Hyvä on, hyvä on. Minä nousen ylös, Donna mutisi hieroen kasvojaan väsyneenä.

photo 713_zps1bt7f8z6.jpg

Haukotellen Donna raahautui keittiöön ja otti murot yläkaapista. Hän näytti Ryanille muropakettia ja asetti sen sitten alimmaiseen kaappiin.

- Murot ovat jatkossa täällä, mutta niitä ei käydä sitten syömässä keskellä yötä.

- Okei äiti. Saanko nyt jotain syötävää?

- Odota hetki niin paistan kaikille munakkaat. Tiskaisitko sillä välin nuo eiliseltä jääneet astiat?

- Selvä, Ryan hihkaisi ja alkoi kerätä astioita rallatellen.

Donna etsi jääkaapista tarveaineet munakkaisiin. Mukaan lukien eilisestä salaatista ylijääneet paprikat ja sipulit, jotka hän viskasi saman tien pannulle. Donna tiesi, ettei Ryan liiemmin piitannut vihanneksista, mutta tämä söisi ne mukisematta kerta oli niin nälkäinen.

photo 714_zpsnrnsowlp.jpg

- Huomenta! Pirteä Rosalie huikkasi tultuaan keittiöön herkullisen tuoksun ajamana.

- Huomenta päivänsäde, Donna vastasi ja käänsi sitten yhden munakkaan.

- Mitä on aamupalaksi? Tuoksuu hyvältä.

- Munakasta eilisistä jämistä. Laittaisitko lautaset pöytään? Ryan näyttää livistäneen jonnekin, Donna ihmetteli huomattuaan nälkäisen poikansa kadonneen.

- Näyttää repivän isää ylös, Rosalie totesi huvittuneena vilkaistuaan olkansa yli.

 

 

 

XXXXX

 

photo 715_zpsefh8285i.jpg

Rosalie veti keuhkoihinsa raikasta syysilmaa saapuessaan puistoon. Aurinko paistoi, mutta ei enää lämmittänyt samalla tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Tyttö huokaisi hieman haikeana. Kesä oli ohi ja pian olisi taas kylmä ja pimeä talvi.

photo 716_zpsyvoso0as.jpg

Kello oli vähän vaille yksi. Rosalie kiersi puiston katseellaan, mutta ei nähnyt ketään. Hän istuutui nuotiopaikan ääreen asetetulle tukille odottamaan. Kello tuli yksi. Pian viisi yli ja pian kymmenen yli, eikä Cedriciä näkynyt.

- Mitä jos koko tapaaminen olikin pelkkä vitsi? Joku typerä pila jolle kaikki nauraa huomenna, Rosalie mietti puoliääneen.

Tyttö jäi tuijottamaan hajamielisesti kivikehään valmiiksi asetettuja halkoja ja kirosi mielessään, ettei hänellä ollut tulitikkuja mukana. Pieni nuotio olisi lämmittänyt mukavasti koleana syyspäivänä.

photo 717_zps9hz5pqqz.jpg

Yhtäkkiä Rosalie kuuli rasahduksen kauempaa ja nosti katseensa äänen suuntaan. Tyttö näki Cedricin kävelevän ripeästi häntä kohti. Kauempaa katsottuna pojan kasvot näyttivät punoittavan hieman.

photo 718_zps2mzjerln.jpg

- Moi, sori kun oon myöhässä. Isä järjesti pienimuotoisen kohtauksen kun olin lähdössä, Cedric tervehti hengästyneenä. Tämä oli ilmeisesti juossut koko matkan.

- Eipä tuo mitään, Rosalie vastasi hiukan liiankin pirteästi. Hän yritti työntää äskeiset ajatukset huonosta pilasta syrjään.

- Istutaanko joenvarteen? Cedric kysyi tasattuaan hetken hengitystään.

- Mikäs siinä, Rosalie kohautti harteitaan muka huolettomana. Kylmässä ruohikossa istuminen ei kuulostanut järin mukavalta ajatukselta. Cedric oli kuitenkin jo ehtinyt istuutua, joten Rosalien ei auttanut kuin mennä perässä.

photo 719_zpsfwktund1.jpg

Hän istui pienen matkan päähän pojasta ja huokaisi kevyesti. Tunnelma oli jännittynyt.

- Tuota...miten viikonloppu on mennyt? Cedric kysyi lopulta rikkoakseen hiljaisuuden.

- Ihan hyvin, Rosalie vastasi hieman vaivaantuneena. Hän olisi halunnut sanoa jotain järkevämpää, josta olisi voinut luontevasti jatkaa keskustelua, mutta aivot tuntuivat puuroutuneen täysin.

Jälleen hiljaisuus. Kumpikaan ei katsonut toiseen, eikä kumpikaan sanonut sanaakaan. Orava juoksi läheisen puunrunkoa ylös ja alas. Nuoret katsoivat varastoja keräävää jyrsijää kuin se olisi ollut maailman paras elokuva. Lopulta pörröinen orava katosi näkyvistä.

Vaivaantunut hiljaisuus alkoi muuttua ahdistavaksi. Rosalie mietti kuumeisesti mitä järkevää hän voisi sanoa, mutta mitään ei tullut mieleen. Yllättäen Cedric nousi ylös ja viittoi Rosalietakin nousemaan jaloilleen.

photo 720_zpspqcasq9e.jpg

- Okei, ennen kuin tämä menee TODELLA vaivaannuttavaksi, niin sanon vain mitä halusin kertoa.

- Okei, Rosalie vastasi hämmentyneenä.

Moneen kertaan Cedric avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta perääntyi jokaisella yrityksellä. Pojan kasvot alkoivat taas punoittaa ja Rosalie yritti kaikin keinoin olla nauramatta Cedricin ilmeille. Tätä selvästi jännitti jokin.

- Halusit kertoa jotain...? Rosalie yritti auttaa rikkomalla hiljaisuuden.

- Joo...tai siis...eeh. Mä. Mä tykkään susta! Olisin halunnut kertoa jo aiemmin, mutta sitten tuli kaikkee muuta ja ääh...

Rosalie ei ollut uskoa korviaan. Cedric oli juuri tunnustanut tykkäävänsä hänestä. Tunnustus jota Rosalie oli odottanut monta kuukautta, oli vihdoin tullut. Eikä hän osannut sanoa mitään. Hän vain seisoi pojan edessä hölmistyneen näköisenä, eikä saanut sanaa suustaan.

- Sano jotain, Cedric anoi kauhuissaan. Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt pitää suunsa kiinni. Jännitys oli käydä jo liiaksi kun Cedric odotti Rosalien sanovan jotain, ihan mitä tahansa. Cedric ei ollut syönyt kynsiään enää vuosiin, mutta nyt olisi ollut hyvä hetki ratketa vanhoihin tapoihin, sillä Rosalie seisoi edelleen mykkänä, suu auki, täysin hievahtamatta.

photo 721_zpsvfniin9s.jpg

- Todellako? Sä pidät musta? Todella? Rosalie toisteli itseään epäuskoisena, äänenkorkeuden noustessa jokaisella sanalla.

photo 722_zpsl2dcjlnc.jpg

- Todella, Cedric huokaisi helpottuneena ja otti kiinni Rosalien käsistä.

- Sä tykkäät musta? Rosalie toisti vielä varmistaakseen asian uudelleen.

- Kyllä, Cedric vastasi jo hieman naurahtaen. Rosalien ilmeestä päätellen tunne oli molemminpuolinen.

photo 723_zpstwxocwla.jpg

- Mäkin tykkään susta! Rosalie hihkaisi viimein ja rutisti Cedricin karhunhalaukseen.

Löysättyään otetta pojasta Rosalie ei ehtinyt liikahtaa kun tämä jo painoi suudelman hänen huulilleen. Maailma tuntui pyörivän Rosalien ympärillä ja kaikki muu katosi. Tuntui kuin hän olisi lähtenyt lentoon. Tuntui kuin maa olisi kadonnut jalkojen alta.

- Herää! Kuului käsky jostain kaukaisuudesta.

photo 724_zpsevnxtyyk.jpg

- Mi-mitä tapahtui, Rosalie kysyi hämmentyneenä. Samalla hetkellä hän tajusi olevansa Cedricin sylissä. Poika näytti huolestuneelta.

- Sulta tais lähteä taju hetkeksi. Miltä tuntuu? Cedric kysyi mittailen katseellaan Rosalien kasvoja oliko tämä varmasti kunnossa.

- Hyvältä! Oikeestaan eriomaiselta, tyttö vastasi iloisena

- Siinä tapauksessa....Haluatko uimaan?

- Mit...?! Vasta silloin Rosalie tajusi, että Cedric oli ottanut pari askelta lähemmäs joenrantaa, kannatellen häntä sopivasti veden yläpuolella.

- Ei ei eijeijei, älä pudota minua! Rosalie kirkui. Hän vihasi kylmää vettä.

- Rauhoitu, en aio pudottaa sinua. Vesi on aivan liian kylmää, Cedric nauroi ja veti Rosalien pois veden yltä.

- Huoh, huono vitsi, Rosalie nauroi kun oli saanut jalkansa tukevasti maanpinnalle.

photo 701_zpstz6mliem.jpg

- Olenko mä nyt sun tyttöystävä? Rosalie kysyi hieman ujosti heidän lähtiessä kävelemään pois puistosta.

- Titteli on sun, jos vain haluat sen, Cedric virnisti ja katsoi nauravaa Rosalieta joka nyökytti päätään innoissaan.

 

 

 

XXXXX

 

photo 725_zpsid74q1t4.jpg

Koko matkan kotiin Rosalie leijaili pää vaaleanpunaisissa pilvissä. Onneksi kadut olivat hiljaisia, joten liikennettä ei pahemmin tarvinnut varoa. 

Vuoristen pihalta oli hyvät näkymät, joten Ryan näki siskonsa jo kaukaa. Poika ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota vaan jatkoi haravoimista.

- Pyh. Ei se auta kuitenkaan, poika mutisi ja siirtyi seuraavaan kohtaan.

photo 726_zpssrvsi8pm.jpg

- Hei nuppunen! Rosalie hihkaisi ja juoksi viimeiset metrit veljensä luo.

- Nuppunen?! Ei mölyapina, laiskiainen tai haisunäätä? Mikä sinua vaivaa?

- Ei mikään. Ei kerrassaan mikään, Rosalie hymyili ja tanssitti veljeään vielä muutaman askeleen ennen kuin hyppelehti iloisesti sisälle.

photo 727_zpsofxnvwkv.jpg

- Mitä hittoa? Tän täytyy olla alienien tekosia...

 

 

 

XXXXX

 

photo 728_zpsxh23atvj.jpg

Donna hyräili vanhaa kehtolaulua siivotessaan aamiaisen jälkiä keittiössä. Hän ei huomannut Ernon tulleen paikalle ja jääneen katselemaan häntä vähän matkan päähän.

- Tarvitsetko apua? Mies kysyi hetken kuluttua ja säikäytti Donnan joka kääntyi salaman ympäri.

- Älä säikyttele! Saan vielä sydänkohtauksen, Donna sanoi ärtyneenä ja kääntyi takaisin pöydän puoleen.

photo 729_zpsg5rpo4nx.jpg

- Kysyin vain tarvitseko apua, Erno puolustautui ja lähti kävelemään kohti vaimoaan.

- Ei kiitos, olen pian valmis.

- Tiesitkö muuten, että näytät upealta?

- Erno Vuorinen! Älä puhu potaskaa! Donna huudahti ja kääntyi nauraen miehensä puoleen.

photo 730_zps0lgqu6kt.jpg

- Minä en koskaan puhu potaskaa, tiedät sen varsin hyvin, Erno sanoi kasvot peruslukemilla ja nosti Donnan istumaan tiskille.

- Minun täytyy pestä tämä pöytä uudelleen, Donna sanoi irrottamatta katsettaan miehensä vihreistä silmistä.

- Minä teen sen ilomielin, Erno lupasi ja suuteli vaimoaan.

 

 

 

XXXXX

 

photo 731_zpsn8yvy8tj.jpg

Rosalie pyörähteli peilin edessä arvioiden asuaan. Hänen mielestään asussa ei varsinaisesti ollut vikaa, mutta jotain siitä tuntui puuttuvan.

Hän oli saanut äidiltään luvan lähteä Cedricin kanssa ulos, mutta myös tiukan käskyn tulla ajoissa kotiin. Donna ei pitänyt siitä, että joku kolisteli kotiin keskellä yötä muiden nukkuessa.

photo 732_zpsiwug1qts.jpg

Huoneen oveen koputettiin kevyesti ja samalla hetkellä Donna asteli sisään tyttärensä huoneeseen.

- Auto näytti tulevan pihaan. Kuka sitä ajaa? Donna kyseli epäluuloisena.

- Cedricin isoveli, Rosalie vastasi lyhyesti.

- Aaa...

- Tiedäthän, että ulkona on pakkasta? Donna kysyi viitaten Rosalien lyhyeen mekkoon.

- Tiedän. Me mennään autolla. Otan kyllä pitkän takin. Ja ehkä myös toiset kengät.... Rosalie pohti todettuaan korkokenkien olevan hyvin epäkäytännölliset jos myöhemmin alkaisi sataa lunta.

- Okei, miltä mä näytän? Tyttö kysyi lopetettuaan vihdoin peilin edessä pyörimisen.

- Kauniilta, mutta tuo mekko voisi kaivata vielä kaulakorua. Eikös sinulla ollut se yksi missä on kukkia? Donna pohti ja marssi suoraan Rosalien korulippaalle.

photo 733_zpsg73xgagf.jpg

- Täydellistä, Donna totesi laitettuaan korun lukon kiinni.

- Totta! kiitti, äiti, Rosalie sanoi tyytyväisenä. Samassa ovikello soi.

- Milloin muuten meinasit tuoda sen pojan näytille?

- Öh? En oikein tiiä...Rosalie vastasi vaivaantuneena.

- Pian toivottavasti, Donna jatkoi vaativaan sävyyn.

photo 734_zpsnaxh1ob2.jpg

- Juu...mut nyt pitää mennä! Heippa!

- Ajakaa varovasti! ja muista tulla ajoissa kotiin! Donna huusi tyttärensä perään.

- Joo joo, moikka, kuului Rosalien vastaus eteisestä.

- Huoh, ne kasvavat niin nopeasti, Donna huokaisi ja vilkaisi ohimennen peiliin.

photo 735_zpsymoejxzr.jpg

- Apua! Ei kai tuo ole uusi ryppy?!

 

 

 

XXXXX

 

photo 736_zpsj7zmcovw.jpg

- Äiti pitää aivan varmasti hirveen ristikuulustelun.

- Kuten kaikki äidit, olettaisin? Cedric mutisi katse kiinnitettynä Vuoristen perheen ulko-oveen.

- Niin kai, mutta saatat joutua todelliseen piinapenkkiin, Rosalie sanoi huolestuneena ja sai Cedricin pysähtymään.

photo 737_zpsunjsf6vo.jpg

Poika tarttui tyttöystäväänsä käsistä ja katsoi tätä silmiin rauhoittavasti.

- Ei hän voi olla sen pahempi kuin oma äitini.

- Paha sanoa, en ole vielä tavannut.

- Se onkin sitten seuraavana vuorossa, mutta mitä jos vaan mennään sisälle ja hoidetaan tämä pois alta, Cedric sanoi ja yritti antaa Rosalielle suukon, mutta tyttö perääntyi.

- Älä. Äiti kyylää verhojen takana ihan varmasti, Rosalie totesi ja viittoi huomaamattomasti ikkunaan päin.

- Okei, mennään nyt vaan nii päästään joskus poiskin, Cedric naurahti

photo 738_zpsdetzj2bl.jpg

- Ei sitten mitään ristikuulustelua, jooko? Ja tule pois sieltä ikkunasta.

- Ei tietenkään! Minä kysyn vain muutamia oleellisia asioita, Donna vastasi miehelleen ja asettui seisomaan tämän viereen.

- Olen tosissani! Älä hiillosta poika parkaa liikaa tai Rosalie ei enää koskaan tuo yhtään ystäväänsä näytille.

- Täytyyhän minun saada tietää millaisessa seurassa tyttäreni viettää aikaansa, Donna tuhahti haastavasti.

- Kyllä kyllä, mutta se ei tarkoita...Nyt he tulevat, Erno osoitti ovea kuultuaan avaimen kääntyvän lukossa.

photo 739_zpsgv1j4v5v.jpg

Hiljaisuuden vallitessa Rosalie ja Cedric riisuivat takit naulakkoon. Cedric nyökkäsi pienesti Rosalielle ja molemmat ottivat muutaman askeleen kohti pelottavia hahmoja keittiössä.

- No...tässä ollaan...tyttö kohautti harteitaan muka huolettomasti.

- Cedric, vanhempani Donna ja Erno, Donna ja Erno, Cedric, Rosalie esitteli lyhyesti ja jäi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.

photo 740_zps21zqmjvv.jpg

- Cedric otti muutaman askeleen eteenpäin ja ojensi kätensä johon Erno tarttui ensimmäisenä.

- Hauska tavata viimein, Cedric, Erno tervehti hymyillen Donna arvioidessa tulijaa päästä varpaisiin.

- Äiti! Rosalie sähähti ja viittoi nopealla kurkunleikkaus liikkeellä tätä lopettamaan arviointinsa. Kuin olisi ollut koiranäyttelyssä, jossa Donna oli tuomarina ja Cedric juoksemassa kehää hihnan päässä.

photo 741_zpsf8lickf4.jpg

Donna pudisti päätään vastaukseksi. Cedricin irrotettua otteensä Ernon kädestä Donna hyökkäsi halaamaan poikaa tervehdykseksi.

- Tervetuloa! Nainen sanoi maireasti hymyillen. Vihdoin hän pääsisi hiillostamaan tyttärensä uutta heilaa.

- Kiitos...ilo on minun puolellani, Cedric vastasi päästyään irti Donnan otteesta.

- No, istuttaisiko kahvipöytään. Leivoin vähän marjapiirakkaa, Donna kysyi ja katsoi Rosalieta.

- Joku sen piirakan kyllä leipoi, mutta et se kyllä sinä ollut, Erno totesi ja nauroi päälle saaden Rosalien hihittämään. Mies sai Donnalta vastaukseksi pahan mulkaisun.

- Mitä jos vain laittaisit sen kahvin tippumaan?

photo 742_zpse4vtyvtl.jpg

Kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki olivat istuutuneet kahvipöytään ja Donna aloittanut kuulustelun ennen kuin kukaan oli ehtinyt maistaa haarukallistakaan marjapiirakkaa.

- Kerrohan jotain perheestäsi näin alkuun, Donna aloitti.

- Äiti, isä ja kolme vuotta vanhempi isoveli.

- Mitä vanhempasi tekevät työkseen?

- Isä on pankkiiri ja äiti on tällä hetkellä kotona.

- Entä veljesi?

- Lähti tänä syksynä yliopistoon.

Rosalien kävi sääliksi Cedriciä joka oli joutunut selkä seinää vasten Donnan tykittäessä kysymyksiä liukuhihnalta. Hän katsoi Cedriciä anteeksi pyytävästi ja tunki haarukallisen marjapiirakkaa suuhunsa. Poika ei näyttänyt olevan moksiskaan Donnan ristikuulustelusta vaan vastasi ystävällisesti hymyillen jokaiseen tälle esitettyyn kysymykseen.

photo 743_zpsy3xhsaff.jpg

- Entä miten koulussa menee?

- Ihan hyvin. En kyllä ole luokan fiksuin, mutta pysyn hyvin mukana. Rosalie sen sijaan on todellinen nero, Cedric sanoi ja vilkaisi lempeästi Rosalieen joka oli lehahtanut punaiseksi yllättävästä kehusta.

- Totta, tyttäreni on todella hyvä koulussa, Donna sanoi ylpeänä.

- Mikä sinusta tulee isona?

- Mitä pidät marjapiirakasta Cedric? Rosalie puuttui yllättäen keskusteluun.

- Ööm...Cedric vilkaisi edessään olevaa marjapiirakanpalaa josta ei ollut ehtinyt ottaa vielä murentakaan. Hän lohkaisi haarukalla palan piirakasta ja laittoi sen suuhunsa.

- Mmm. Oikein hyvää!

- Niin mikä sinusta tulee isona? Donna kysyi uudestaan hieman närkästyneenä keskeytyksestä.

- Ei sun tarvitse vastata, Rosalie kuiskasi. Hän tiesi ettei hänen äitinsä pitäisi vastauksesta.

- Se on ok, poika nyökkäsi Rosalielle ja kääntyi takaisin Donnan puoleen.

- Minusta tulee ammatti jääkiekkoilija.

- Ou...Eikö se ole aika vaikeaa? Sinun pitäisi olle todella hyvä...että olisi edes jotain mahdollisuuksia...Donna sanoi väheksyvästi.

- Cedric on todella hyvä! Rosalie huudahti haastavasti. Kahvipöytään laskeutui kiusallinen hiljaisuus jonka rikkoi vain aterimien hiljainen kilinä.

photo 744_zpswdddbxpq.jpg

- Harrastatteko te seksiä?

- ÄITI!!!

photo 745_zpskokh4jpe.jpg

- Et sinä voi kysyä tuollaista! Varsinkaan ruokapöydässä!

- Minä vain ajattelin, että jos niin ehkäisystä voidaan huolehtia.

- En tarvitse saarnaa kukista ja mehiläisistä!

- Mut...

- Eiköhän tämä kuulustelu ollut tässä! Tule, Cedric.

- Höm...kiitoksia kahvista, Cedric sanoi, edelleen hymyillen ja lähti seuraamaan Rosalieta.

photo 746_zpshxfnqakc.jpg

- Sanoinko jotain väärää?

- ...

photo 747_zpshuw0fqre.jpg

Rosalie huokaisi helpotuksesta saatuaan huoneensa oven suljettua. Vihdoin rauhassa. Cedric asettui rennosti makaamaan Rosalien sängylle ja tyttö kiipesi nolona istumaan tämän viereen.

- Anteeksi, arvasin äidin pitävän ristikuulustelun, mutta tämä meni jo pahasti yli laidan.

- Näh, mitä tuosta. Hän on vaan huolissaan.

- Ehkä joo, mutta ei silti tavitse työntää nokkaansa joka asiaan, Rosalie tuhahti.

- Tavallaan ymmärrän miksi.

- Kuinka niin?

- Muutama vuosi takaperin veljeni silloinen tyttöystävä tuli raskaaksi.

photo 748_zpsqhsg3ggx.jpg

- Ai? Et oo maininnu mitään? Rosalie sanoi yllättyneenä, hän ei ollut kuullut asiasta puolikasta sanaa.

- Ei vaan oo tullut puheeksi. Mutta joo. Veljeni oli silloin 15, tyttö vain 14. Voit varmaan arvata, että kummankaan vanhemmat ei ollu kovin tyytyväisiä...

- No ei varmasti...mitä sitten tapahtui?

- No...Veljeni tietysti vaati aborttia, vedoten siihen, että tyttö oli väittänyt syövänsä pillereitä. En kyllä tänäkään päivänä tiedä mikä oli asian oikea laita. Tyttö olisi ensin halunnut pitää lapsen, mutta hänen vanhemmat sai lopulta suostuteltua hänet tekemään abortin, mutta...

- Mutta...Mutta mitä?

- Oli liian myöhäistä.

- Mitä? Eikö se tyttö sitten ollut huomannut mitään!? Tämä alkaa vahvasti kuulostaa joltain huonolta teini-leffalta.

- Olisikin ollut, mutta valitettavasti tää on täyttä totta. No koska oli liian myöhäistä tehdä aborttia, tyttö synnytti lapsen ja antoi sen adoptoitavaksi. Onneksi, sillä rehellisesti sanottuna tyttö ei ehkä ollut mikään penaalin terävin kynä, eikä veljenikään mikään kummoinen roolimalli olisi ollut. Tämä ei nimittäin suinkaan ollut ainoa tapaus, joka aiheutti vanhemmillemme harmaita hiuksia.

- Vau...

photo 749_zpsaqjivhyz.jpg

- Koko sen vuoden kotona oli todella tukalaa. Isä oli jatkuvasti kireä ja äiti taas suuttui ihan pienistäkin asioista. Onneksi se vähän helpotti ajastaan, mutta kiitos isoveljen kaikkien sekoilujen, myös mä jouduin todella tarkan valvonna alle. Hyvä kun treeneihin sai mennä ilman valvojaa.

- Nyt kun veli lähti yliopistoon niin sain edes vähän löysää, mutta silti. Hirveää vahtimista, josta puheen ollen ihme kun äiti ei vielä oo laittanu tarkistusviestiään, Cedric huokaisi ja vilkaisi kaiken varalta puhelintaan.

photo 750_zpsdvy8ldke.jpg

- Ei ihmekkään, että luulin sua ensin homoks, Rosalie naurahti ja nousi istumaan.

- Mitäh?!

- Ei mitään!! Tai siis eh...Luulin aluks, että oot homo koska et vilkaissut tyttöihin päinkään. Mutta sähä olisit saanut varmaan poliisipartion perään saman tien.

- No joo, ehkä siinä jotain perää on, etten paljoa tyttöjä katsellut. Mutta että homo? Auts.

- No joo, mun moka. Anteeksi.

- Saat anteeksi, Cedric naurahti ja veti Rosalien takaisin viereensä.

- Miten muuten Janessa?

- Mitä hänestä?

- Miten oikein päädyit hänen kanssaan yhteen?

- Yfh. Se oli isäni idea "Siinä olisi sinulle oiva, kunniallinen tyttöystävä" Joo todella. Pah! Tapailin häntä sitten sen pari viikkoa isäni mieliksi, mutta onneksi hänkin tajusi nopeasti millainen tapaus Janessa on.

- Mistä hän oikein keksi, että Janessa olisi sulle täydellinen tyttöystävä? Rosalie yritti pidätellä nauruaan.

- En todellakaan tiedä. Veikkaisin töiden kautta ehkä, mutta ei sillä väliä. Hyvä kun pääsin siitä ämmästä äkkiä eroon.

- Hetkonen! Olitteko...te ikinä....tiedäthän...

- EI! Ei todellakaan! Miten voit edes kuvitella, että mä ja Janes...joo ei! Jos vain unohdetaan koko tyyppi, Sopiiko? Cedric pyysi pahoinvoivan näköisenä. Janessa ei tainnut tosiaan olla tämän ihannetyttö.

- Sopii erittäin hyvin, Rosalie sanoi helpottuneena ja painautui takaisin sängylle Cedricin viereen.

 

 

 

XXXXX

 

photo 751_zpsfmrwuzfv.jpg

- Kultaseni, tiedät etten pidä tuosta, Donna huomautti miehelleen huomattuaan Ernon harjoittelevan valheenpaljastuslaitteella.

- Tiedän tiedän, mutta tarvitsen tätä taitoa töissä, Erno puolustautui.

photo 752_zpsw6vh4hkk.jpg

- Valehtele töissä niin paljon kuin huvittaa, mutta kotona se peli ei vetele. Puhdistitko sadevesikourut lehdistä kuten lupasit eilen?

- Ööm...oli kyllä tarkoitus, muttaaa....Ai!

- Ehkä sittenkin pidän tuosta laitteesta, antaa tarvittaessa näemmä hyvät sähköiskut, Donna naurahti Ernon jäätyä kiinni valheesta.

photo 753_zpsmrzpi3ik.jpg

- Minun pitää lähteä nyt töihin. Ja ne kourut on puhtaat kun tulen kotiin!

- Äh, hyvän on hyvä on, Erno huokaisi lannistuneena.

photo 754_zpsczebzqmi.jpg

- Hmm. Missä olinkaan...

 

 

 

XXXXX

 

photo 755_zpsxyx61pm6.jpg

Ulkona oli vielä pilkkopimeää kun herätyskellon ulvonta herätti Rosalien. Ripeästi tyttö nousi istumaan sängynlaidalle ja venytteli hieman, hän ei koskaan ollut kuulunut torkuttajiin. Herääminen olisi aina vain vaikeampaa, mitä pidempään sängyssä lorvailisi.

photo 756_zpsssza8yaw.jpg

Silmät puoliummessa Rosalie hapuili lipaston päällä olevan lampun katkaisijaa. Valo kävi inhottavasti silmiin ja hänellä kesti hetken tottua siihen.

Rosalie veti lipastonlaatikon auki ja heitti ensimmäiset käteen sattuneet vaatteet sängylle odottamaan. Hetken vaateläjää katseltuaan hän kuitenkin totesi villapaidan olevan ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto verrattuna ohueen trikoopaitaan. Oli kuitenkin jo talvi.

Valittuaan vaatteet tyttö nappasi nojatuolilta pyyhkeen mukaansa ja suuntasi kylpyhuoneeseen toivoen, ettei kukaan muu ollut ehtinyt vielä valloittamaan sitä.

photo 757_zpsptfksoie.jpg

Tuntia myöhemmin Rosalie oli saanut itsensä valmiiksi. Joka aamu ennen kuin hän poistui huoneestaan, Rosalie katsoi itseään peilin kautta silmiin ja sanoi peilikuvalleen "Tästä tulee hyvä päivä". Hän oli tehnyt niin viimeisen puolitoista vuotta. Taikauskoa kenties, mutta Rosalie uskoi sillä olevan merkitystä päivän kulkuun.

photo 758_zpsqsq7sex5.jpg

- Huomenta, äiti!

- Huomenta, otatko kahvia?

- En. Pitää mennä ajoissa koululle. Sovin Marissan ja Cedricin kanssa, että pidetään kriisipalaveri ennen tunteja.

- Miksi? Onko jotain sattunut?

- Ei mitään ihmeellistä. Koulujuttuja vaan.

- Okei. Ota edes eilisiä voileipiä mukaan, niin saat jotain syödäksesi. Donna laski kahvikuppinsa pöydälle ja haki jääkaapista pari eilistä voileipää ja laittoi ne valmiiksi rasiaan, jotta Rosalie varmasti ottaisi ne mukaansa.

- Kiitti, Rosalie sanoi ja tunki rasian laukkuunsa.

photo 759_zps7bgnz0bj.jpg

- Huomenta arvon leidit, Erno tervehti leveästi haukotellen laahustaessaan suoraan kahvinkeittimelle.

- Huomenta, Rosalie mutisi vetäessään takkia ylleen.

- Mmm, Donna nyökkäsi kahvikuppinsa takaa.

photo 760_zpsw9n5jijt.jpg

- Mä meen nyt, moikka

- Onhan sinulla tarpeeksi päällä? Siellä on pakkasta! Donna huusi ennen kuin ovi ehti sulkeutua.

- On on, bye bye, Roalie murahti mennessään.

- Oletko miettinyt ehdotustani? Erno kysyi ja hörppäsi kahviaan.

- Mietin sitä ja se ei olisi ollenkaan hullumpi idea. Vähän uusia tuulia. Oletko miettinyt paikkaa vielä sen tarkemmin?

photo 761_zpsao1sgkli.jpg

- En, mutta sehän olikin vasta vain ajatus.

- Mm...Otatko vielä kahvia?

- En.

 

 

 

XXXXX

 

photo 762_zpsgf3qjs3h.jpg

Ulkona tuprutti sakeasti lunta Rosalien juostessa kohti koulua. Päästessään sisäänkäynnin luo hän näki Marissan odottavan jo aulassa.

- Perhanan lumisade, Rosalie mutisi puistellessaan enimpiä lumia vaatteistaan.

photo 763_zpsv1elw8aa.jpg

- Vihdoinkin! Missä sä oikein viivyit?

- Siellä tulee lunta ihan hitosti.

- Tuli huomattua, Cedric mutisi survoessaan kirjojaan kaappiin.

photo 764_zpsmozirglt.jpg

Rosalie astui muutaman askeleen lähemmäs Cedriciä ja antoi tälle nopean suukon tervehdykseksi.

- Aaww, miten söpöä. Mutta ei tässä ole koko päivää aikaa, muhinoikaa myöhemmin.

Marissa sai Rosalielta vastaukseksi huvittuneen mulkaisun.

- Okei, laitan vaan ylimääräiset kirjat kaappiin niin voidaan mennä, Rosalie sanoi, otti takin pois päältään ja tyrkkäsi sen Cedricillle naulakkoon vietäväksi.

photo 765_zpsbj6qx6sm.jpg

- Mitä päivän polttavana aiheena?

- Muutama mehukas juoru ynnä muutama muu juttu. Joko kuulit mitä Sandra teki?

- En! Mitä tapahtui? Rosalie kysyi kiinnostuneena ja läimäisi lokeron luukun kiinni voimalla.

- Ei täällä, meitä kuunnellaan, Marissa sanoi hiljaisella äänellä ja nyökkäsi huomaamattomasti portaisiin päin.

photo 766_zpshq8ylqky.jpg

- Alkakaahan tulla kyyhkyläiset! Meillä on pitkä tehtävälista käytävänä ennen tunteja! Marissa huusi kovaan ääneen ja lähti marssimaan ripeästi heidän vakiopaikkaansa kohden.

 

 

 

XXXXX

 

photo 767_zps4lk0fuh7.jpg

- Se oli ainakin näin iso! Serena elehti käsillään esitelläkseen kaupassa näkemäänsä jättikurkkua muiden pidätellessä nauruaan.

- Serena, sä oot niin vitun tyhmä! Janessa tokaisi ja heilautti hiuksiaan.

- Noniin oppilaat rauhoittukaahan! Opettaja taputti käsiään yhteen palatessaan luokkaan.

photo 768_zpshmm6shqf.jpg

- Avatkaa tietokoneet. Kuten jo sanoin, teemme tänään ryhmätöitä. Tehtävänne on suunnitella ja toteuttaa tekstinkäsittelyohjelmalla julkisen tapahtuman mainos. Kyseessä voi olla mikä tahansa itse keksitty tapahtuma, mutta sen täytyy olla sovelias alle 18-vuotiaille. Työt tarkistetaan ja lopuksi ne viedään näytille toisen kerroksen taululle.
Teillä on aikaa tasan tunti. Voitte aloittaa.

photo 769_zpsjoqiekwo.jpg

- Nythän on mahdollisuus tehdä jotain mikä on kaikkien mielestä kivaa! Kuten poniratsastusta ja vaahtokarkkien paistoa!

- Älä unta nää. Tämä on oiva tilaisuus kostaa. Hähähä, Janessa käkätti omahyväisenä ja alkoi naputella konetta vimmatusti.

photo 770_zpsouqnoukg.jpg

- Onko kellään ideoita?

- Mites joku kirjatapahtuma? Marissa ehdotti.

- Unohda. Kukaan muu ei ole kiinnostunut kirjoista kuin sä. Mä ehdottaisin patjan testausta. Saisi vetää hirsiä keskellä päivää luvan kanssa, Cedric ehdotti leveästi haukotellen

- Oletko vakavissasi? Tapahtuma tuskin saisi olla keskellä koulu päivää, joten voit unohtaa päiväuni haaveesi. Löytyykö oikeita ideoita? Rosalie tokaisi ja kääntyi takaisin Marissan puoleen.

- Hmmp.

photo 771_zpsorerugom.jpg

- Ehdottomasti fustista! Mitä muutakaa se muka vois olla!

- Jeah!

photo 772_zpsribmax7y.jpg

- Hienoa työtä. Kaikki suoriutuivat hyvin, voitte mennä. Samassa kello soi tunnin päättymisen merkiksi ja oppilaita alkoi virrata ulos luokista.

Opettajan kadottua näkyvistä ja aulan yhä täyttyessä ihmisistä, kukaan ei enää kiinnittänyt tauluun huomiota. Janessa avasi selkänsä takana rullalla olleen paperin ja naurahti tyytyväisenä ennen kuin kiinnitti sen kaikkien muiden ilmoitusten päälle.

photo 773_zpshwrcqep5.jpg

- Anteeksi! Saisinko hetken huomiotanne! Minulla on teille pieni ilmoitus! Janessa huusi ja lähes kaikki aulassa olleet ihmiset kerääntyivät taulun lähistölle.

- Olemme juuri päättäneet kenestä kruunataan tämän vuoden huora!

Aulassa alkoi käydä kova supina oppilaiden kysellessä toisiltaan mistä oikein oli kyse. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän mistä Janessa puhui, mutta koska kyseessä oli Janessa, kukaan ei halunnut jättää hänen ilmoituksiaan huomiotta.

- Tänä vuonna tämän tiettelin saa.....Rosalie Vuorinen!

- Otetaan vielä pienet perustelut. Rosalien ankaran uurastuksen ansioista jopa n. puolella koulumme oppilaista on ollut sängyssään hieman lämpimämpää. Annetaanpa hänelle raikuvat aplodit! Hahahahah. Ja tosiaan en edes erotellut sukupuolia! Ahhhahahhaaa!

 nimet%C3%B6n.jpg

Kuultuaan nimensä Rosalie kääntyi ympäri ja näki Janessan nauravan katketakseen. Tarkemmin katsottuna lähes kaikki aulassa olijat nauroivat. Mistä oli kyse? Hän yritti nähdä mitä taululla oikein sanottiin.

Rosalie näki julisteen josta erottui räikeästi sana huora. Tarkemmin katsottuna paperilla oli myös kuva hänen kasvoistaan kiinnitettynä isorintaisen naisen vartaloon, jolla ei ollut vaatteita päällään.

- Ah, siellähän meidän huoramme onkin! Janessa osoitti Rosalieta ja samassa kaikki kääntyivät katsomaan häntä nauraen.

- Ei! Tuo ei ole totta! Rosalie yritti, mutta nauru hänen ympärillään vain yltyi.

photo 775_zpsdij89ofa.jpg

Rosalieta alkoi ahdistaa, tuntui kuin huoneesta olisi loppunut happi. Pakokauhun vallassa hän lähti juoksemaan kohti portaita pidätellen kyyneliään. Mutta ennen kuin hän ehti portaisiin, perään lähtenyt Janessa sai hänet kiinni.

photo 776_zpsqfbjsubz.jpg

- No, miltä nyt tuntuu olla koulun virallinen huora?

- Miksi sä teit tän? Mitä mä oon sulle tehnyt? Rosalie kysyi kyyneliä pidätellen.

- Sä veit mun poikaystävän. HUORA! Janessa huusi ja tönäisi Rosalieta.

photo 777_zpsvasi0g50.jpgphoto 778_zpsufs1srxz.jpgphoto 779_zpsfd31hk4y.jpg

- Mitä helvettiä tuo oli?! Cedric huusi Janessalle juostessaan tämän ohi.

- Hm.

photo 780_zpsonztnmqa.jpg

Cedric juoksi nopeasti portaat alas Marissa kintereillään.

- Kuinka hän voi? Marissa kysyi kaivaen samalla kännykkää taskustaan.

- Hengittää. Soita nyt vaan se vitun ambulanssi! Cedric huusi hätääntyneenä.

photo 781_zpsormobswj.jpg

...

 

 

 

XXXXX

 

photo 782_zpsqemsqk2z.jpg photo 782_zpsqemsqk2z.jpgphoto 783_zpsdxtnjend.jpg

- ...voi tietää, ennen kuin hän herää.

- Ettekö voi tehdä mitään?

- Juuri nyt emme voi kuin odottaa.

- Donna rakas. Istuisit hetkeksi alas. Lääkärit tekevät kyllä parhaansa.

- Mi-missä mä oon? Oonko mä Hengissä? Rosalie takelteli hiljaisella äänellä, koko vartaloa tuntui särkevän ja kirkas valo kävi inhottavasti silmiin. Silti hän pystyi erottamaan huoneesta tuttuja, huolestuneita kasvoja.

photo 784_zpsrqa02iuo.jpg

- Mitä tapahtui? Rosalie kysyi jo hiukan kuuluvammalla äänellä.

- ROSALIE!!

photo 785_zpsx0jhxzkb.jpg

Kaikki kerääntyivät välittömästi Rosalien ympärille tämän herättyä. Lääkäri tutki Rosalien, kirjaten samalla tietoja ylös.

- Mitä sanotte tohtori? Donna kysyi kärsimättömänä.

- Hmm...

photo 786_zpsspe1cu8q.jpg

- Lievää aivotärähdystä ja ranteen murtumaa lukuun ottamatta tyttärenne vaikuttaisi olevan kunnossa.

- Luojan kiitos, Donna huokaisi ja pudottautui polvilleen Rosalien sängyn viereen. Hän tarttui tytärtään hellästi kädestä.

- Kauanko hänen täytyy olla täällä? Erno puuttui keskusteluun kauempaa.

- Teemme vielä muutamia kokeita ja tarkkailemme häntä muutaman päivän. Jos Mitään uutta ei ilmene, hän pääsee pian kotiin.

- Kiitos tohtori, Donna sanoi saaden vastaukseksi pienen nyökkäyksen.

- Tyttärenne kaipaa lepoa, joten älkää olko pitkään. Oikeastaan suosittelisin teitä kaikkia menemään kotiin lepäämään.

 

 

 

XXXXX

 

photo 787_zpsho05gtmj.jpg

Jouduttuaan sairauslomalle koulusta, Rosaliella kävi toisinaan päivät pitkiksi kyyhöttäessä kotona. Päivän paras hetki oli ehdottomasti kun Cedric pääsi koulusta ja tuli suoraan heille toimittamaan Rosalielle läksyt, sekä viimeisimmät juorut koulusta. Yleensä juorujen toimitus oli Marissan velvollisuus, mutta mikäli tämä ei päässyt homma kaatui Cedricin niskoille. Pojan tiedot vain yleensä olivat vajavaiset verrattuna Marissaan. Niinpä noina päivinä juoruaminen jäi vähemmälle ja ajan saattoi käyttää paremmin hyödyksi läksyjen tekoon.

- Mitä sä sait 5. tehtävästä? Cedric kysyi mietteliäänä.

- 235.

photo 788_zpsny4dfue2.jpg

- Ääh! Väärin meni. Mä luovutan kohta. Matikka ei vaan mene mun päähän.

- Älä nyt vielä hermojasi menetä. Enää kymmenen tehtävää jäljellä!

- Tässä menee koko loppu vuosi!

- Noo, voit lohduttautua sillä, ettei siihen ole kuin muutama viikko, Rosalie virnisti.

photo 789_zps1fz2copq.jpg

- Mä oon valmis! Missä tehtävässä oot menossa? Rosalie kysyi ja venytteli makeasti heitettyään matematiikankirjansa lattialle.

- Ööö...8:ssa?

- Vasta? Mitä jos autan sua, niin päästään katsomaan sitä leffaa?

- Alotetaanko vaikka siitä, että kuka perkele nää yhtälöt on keksiny ja minkä hiton takia?! Mutta joo, Auta ihmeessä,  Cedric huokaisi lannistuneena. Matematiikka ei todellakaan ollut hänen vahvin lajinsa.

 

 

 

XXXXX

 

photo 790_zpsw5zvbqwj.jpg

- Olit oikeassa! Se on täydellinen! Donna hihkui juostessaan sisään ovesta.

- Ai palasitkin jo. Arvelin sinun miettivän sitä paljon pidempään.

- Mitä tuota täydellistä sen pidempään jahkailemaan. Nyt täytyy vain tehdä kaikki järjestelyt ja kertoa lapsille...

photo 791_zpsuh7atzna.jpg

- Kertoa mitä? Ryan kysyi laiskasti.

photo 792_zpsmngpzrk3.jpg

- Ai hei! Luulin, ettet ole kotona, Donna vastasi hämmästyneenä. Yleensä Ryania ei paljoa kotona näkynyt.

- Niin mitä meille pitäisi kertoa? Poika toisti kysymyksen.

- Ääm...ei mitään sen kummempaa. Sain ylennyksen töissä! Donna keksi nopeasti.

- No kiva. Siihenkö se työmatkakin liitty?

- Juu...siihenpä hyvinkin...

- Okei, mä meen nyt. Moikka, Ryan heilautti kättään ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

photo 794_zpsu3xvezvu.jpg

- Sori, et oon myöhässä. Tää on sulle kaunokainen, Ryan lässytti ja ojensi kirkkaanpunaisen ruusun tuoreimmalle valloitukselleen.

- Oi kuinka kaunis! Ryan sinä olet niin herrasmies!

- No voi kiitoksia. Mennään nyt, minulla on nälkä, Ryan sanoi ja tarttui tyttöä käsivarresta. 

- Minne me mennään syömään? Tyttö kysyi edelleen nenä kinnni huumaavasti tuoksuvassa ruusussa.

- Hmmm...miten olisi se uusi pizzeria? Ryan kysyi niin kuin hänellä ei olisi ollut suunnitelma valmiina.

- Kuulostaa hyvältä.

photo 795_zpspn43cslb.png

Syötyään pitsat Ryan oli hankkiutunut nopeasti eroon seuralaisestaan jotta hän ehti toisille sopimilleen treffeille. Samaisen pizzerian lähetti oli muutama päivä sitten tuonut Ryanin kotiin kuljetettuna tilaamat pitsat ja Ryan ollessaan Ryan oli pyytänyt naista treffeille.

Poika ei vain voinut mitään sille, että maailmassa oli niin paljon kauniita naisia. Miksi hänen olisi pitänyt tyytyä vain yhteen kun voisi saada kaikki?

- Oi Ryan, olet niin hurmaava...vaalea nainen voihkaisi pojan hyväillessä tämän kasvoja.

 

 

 

XXXXX

 

photo 796_zpsgfiiacnr.jpg

Eräänä kauniina kesäpäivänä aurinko paistoi ja lämpömittari hipoi hellelukemia. Rosalie ja Cedric olivat heittäytyneet selälleen keskelle kukkaketoa katsellakseen ohi lipuvia pilviä. Tosin Rosalielle olisi kelvannut tekemiseksi mikä tahansa, kun hän vain sai olla Cedricin kanssa.

- Kato toi näyttää ihan hampurilaiselta!

- Sulla on aina ruoka mielessä! Justhan me syötiin eväät, Rosalie naurahti.

- Minkäs teet. Mä tarvitsen paljon energiaa, jotta jaksan pelata.

- Eihän jääkausi ole vielä edes alkanut!

- No se alkaa parin viikon päästä. Pitää varautua hyvissä ajoin, Cedric puolustautui.

photo 797_zpsl052g3n6.jpg

- Sinuna pikemminkin varautuisin koulun alkuun. Oletko edes avannut kirjoja kesän aikana?

- En. Älä muistuta, Cedric huokaisi lamaantuneena. Viimeinen lukiovuosi alkaisi ensi viikolla ja häntä ahdisti ajatuskin kirjoituksissa. Poika nousi istumaan ja huokaisi uudelleen. Tämä nousi ripeästi ylös ja ojensi kätensä hölmistyneelle Rosalielle vetääkseen tytön jaloilleen.

photo 798_zpshnpvdinz.jpg

- En tarkoittanut...

- Tiedän.

- Halusin vain...

- Olisitko hetken hiljaa? Haluaisin kysyä sulta jotain ennen kuin ehdin jänistämään, Cedric keskeytti lempeästi.

- Okei, Rosalie heitti kädet suunsa eteen jottei olisi keskeyttänyt. Hänellä oli paha tapa hölöttää.

- Mitä sä halusitkaan kysyä? Rosalie kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Cedric näytti oudon hermostuneelta.

- Minä...tota...äh...

photo 799_zpsts784kh2.jpg

Vedettyään syväänhenkeä Cedric laskeutui maahan toisen polvensa varaan.

- Rosalie...Sä tiedät et mä en oo mikään puheiden pitäjä ja halusin vain sanoa, että...vaikka en tiedä mitä hittoa sitten tulenkaan tulevaisuudessa tekemään ja vaikka en tällä hetkellä oo varma juuri mistään, yhdestä asiasta oon täysin varma. Mä haluan viettää loppu elämäni sun kanssa.

photo 7100_zps5rd73kyt.jpg

- Rosalie...tuletko vaimokseni, Cedric kysyi ääni väristen.

- Mä...

- En siis tarkota, että pitäis just nyt, mutta joskus tulevaisuudessa ja jos et halua just nyt vastana ni ei sun tar...

- Sä voisit vuorostas olla hetken hiljaa, Rosalie sanoi lempeästi naurahtaen ja painoi sormensa Cedricin huulille jotta tämä hiljenisi. Tyttö otti sormuksen rasiasta ja pyöritteli sitä hetken käsissään.

photo 7101_zpshcxrf6wh.jpg

- Todellakin! Rosalie kiljui ja pujotti sormuksen sormeensa.

- To-Todellako? Cedric ei ollut uskoa korviaan. Hänen äänensä tärisi edelleen.

photo 7103_zps2cfb7w8f.jpg

- Tietenkin tulen vaimoksesi! Rosalie hihkaisi onnellisena.

- Mikä helpotus!

photo 7104_zpsbqp0e9cu.jpg

- Mitä? Luulitko, että vastaisin muka toisin?

- No...ainakin toivoin myöntävää vastausta, Cedric totesi hymyillen laskiessaan kihlattunsa takaisin maahan.

- Tosin...

- Mitä?

photo 7105_zpswvbdpd5u.jpg

- Ei kerrota ihan vielä äidilleni, tai isällekään. Molemmat saisivat varmaan hepulin, Rosalie pohdiskeli katsellessaan uutta sormustaan.

- Eeehkä ihan hyvä idea...Cedric kuvitteli tilanteen mielessään ja totesi, että kaikkien kannalta oli ehkä parempi pysyä toistaiseksi hiljaa.

- Haluatko mennä uimaan? Cedric kysyi herättyään kuvitteellisesta painajaisestaan.

- Joo, mut sä meet kyllä ensin.

photo 7106_zpshmcueyox.jpg

- Oletko varma, ettei se ole kylmää? Siellä näyttää uiskentelevan jotain kaloja! Eikai ne syö mua?! Rosalie kysyi kauhuissaan. Hän vihasi niljakkaita kaloja. Lautasella, kypsänä, ilman nahkoja hän sieti niitä, mutta muuten kalat aiheuttivat hänelle lähinnä vilunväristyksiä.

photo 7107_zpsxxxjoivb.jpg

- Ei ja ei. Ne lähtee kyllä karkuun. Hyppää nyt vaan.

- Okei. Täältä tulee pommi! Rosalie huusi ja hyppäsi pommilla alas kiveltä saaden aikaan suuret pärskeet, jotka kastelivat vielä toistaiseksi kuivana pysyneen Cedricin.

- Jahas...poika totesi ja syljeksi vettä suustaan Rosalien nauraessa.

- Vesiputouksen luona on rauhallinen paikka, mennään sinne. Cedric osoitti puiston kauimmaista nurkkaa ja lähti uimaan sitä kohti Rosalie kintereillään.

photo 7108_zps6yqygru9.jpgphoto 7109_zpsqzecychv.png

Rosalie oli uppoutunut syvälle Cedricin sinisiin silmiin. Tyttö oli yrittänyt pitää mielessään kaikki hetket joina hän oli joutunut kärsimään rakkauden tähden. Mutta nyt kun hän lopulta oli päässyt suuren rakkautensa lempeään syleilyyn, Rosalie halusi unohtaa kaiken pahan maailmasta. Hän halusi vain uppoutua tähän vuosisadan rakkaustarinaan sekä täydelliseen tulevaisuuteen, joka piirtyi hänen mieleensä kirkkaana.

Pieni, täydellinen talo vehreän kaupungin laitamilla, mahdolliset jatko-opinnot ja unelma työ, koira ja ehkä pari lasta kenties kymmenen vuoden kuluttua. Täydellinen tulevaisuus, jonka hän saisi jakaa yhdessä Cedricin kanssa.

Mikä voisi enää mennä pieleen?

 

 

 

XXXXX

 

photo 7110_zpsgjsdwtml.jpg

Kun Rosalie saapui kotiin paria tuntia myöhemmin, koko muu perhe oli odottamassa häntä olohuoneessa. Tyttö asteli hymyillen lähemmäksi kysyvännäköisenä.

- Siinähän sinä oletkin. Tulisitko hetkeksi tänne. Meillä on jotain kerrtottavaa teille molemmille, Donna aloitti ja sai perheen nuorison hämilleen.

- En mä oo tehny mitää väärää! Ryan ponkaisi ylös sohvalta ja aloitti puolustuksen ennen kuin edes tiesi mitä asia koskisi.

- Et olekaan. Voit istua alas, Erno sanoi.

- Huh, Ryan huokaisi ja lysähti takaisin retkottamaan sohvalle.

- Ei kai mutsi sit oo raskaana?! Mä en kestä toista siskoo!! Ryan parahti.

photo 7111_zpsvnwvjeek.jpg

- Ei...tai ainakaan tietääkseni. Oletko jättänyt jotain kertomatta, kultaseni? Erno katsoi kysyvästi vaimoaan.

- Ei! En ole. Voidaan pysyä ihan alkuperäisessä asiassa.

- No jos Ryan ei oo tehny mitään pahaa ja äiti ei oo raskaana ni mitä kerrottavaa teillä sitten on? Sohvalle istumaan tullut Rosalie tiedusteli.

photo 7112_zpsdsumpdja.jpg

- No me olemme jo jonkin aikaa miettineet, että tämä talohan on aika pieni meille neljälle. Ja nyt olemmekin löytäneet uuden talon. Itse asiassa ostaneetkin sen jo. Joten me muutamme! Donna hihkaisi innoissaan jääden odottamaan vastausta.

- Ööö. Mihin me tarkalleen ottaen muutetaan? Rosalie kysyi epäluuloisena.

- Diamond Hilliin, Erno täsmensi.

- Ja missä tämä Diamond Hill oikein on?

- Se on muutama tuhat kilometriä länteen. Pituusasteet pysyy suunnilleen samana, mutta leveys heittää ihan "muutamalla" pykälällä, Erno vastasi.

photo 7113_zpsziq0sgt1.jpg

- Loistavaa! Olinkii jo kyllästynyt tän kaupungin nais...ei kun ilmapiiriin. Koska muutetaan?

- Viikon kuluessa. Voitte aloittaa pakkaamisen vaikka heti.

- Loistavaa! Tää on niin mahtavaa! Ryan hihkui ja juoksi suoraan huoneeseensa aloittamaan pakkausta.

- Hmm. Hän ainakin ilahtui. Mitä sinä sanot Rosalie? Erno kysyi Ryanin kadottua näkyvistä.

photo 7114_zps1u7i7oz3.jpg

- Ei käy! Entä Cedric?!

 

 

 

 

 

Ja se siitä tällä kertaa. Kuinka Rosalien ja Cedricin mahtaa käydä? Kestääkö suhde tuhansien kilometrien välimatkan vai päättyykö tuore kihlaus pikemmin kuin kukaan osasi odottaa? Ajatuksia?

 

 

Aikanaan tässä kohtaa oli myös perijä äänestys, jota ei nyt tietenkään ole, mutta laitan tiedot kuitenkin näkyville.

 

Rosalie:

Silmät: harmaa

Hiukset: ruskea

Horoskooppi: neitsyt 10/1/9/3/9

Tavoite: tieto, mediamoguli

 

Ryan:

Silmät: harmaa

Hiukset: ruskea

Horoskooppi: mystisesti kadonnut

Tavoite: Romantiikka, 20 rakastettua yhtä aikaa

 

Äänet menivät tuolloin tasan 3-3